TOINEN ROUVA. (Terävästi.) Siitäkö, mikä on oikeaa?
ENSIMMÄINEN ROUVA. No, mutta Alma! Myönnähän nyt toki…
LAINA KALTIMO. (Tulee leyhytellen viuhkallaan ja menee istumaan toiselle puolen näyttämöä kuin missä rouvat istuvat.) Huh-huh, kun tuli taas tanssituksikin!
ENSIMMÄINEN ROUVA. Joko sinä, Laina-kulta, kuulit uutisen?
LAINA KALTIMO. Nykyään hölytään niin paljon. Ei sitä pidä kaikkea täydestä ottaa. Kerrottiinhan tässä tuonnottainkin, että Talasmaan täytyisi erota jonkun jonninjoutavan intendenttuurijutun takia, vaikka mies istuu lujemmin satulassa kuin koskaan ennen.
KOLMAS ROUVA. Mutta minäpä kuulin tämän vastikään hänen omasta suustaan.
LAINA KALTIMO. (Kavahtaen pystyyn.) Pääministerinkö vai vieläkö korkeammalta?
ENSIMMÄINEN ROUVA. Ha-ha-haa! Eihän niillä suurilla herroilla toki ole aikaa sellaiseen. Sitäpaitsi he äsken menivät pitämään valtioneuvoston istuntoa; heillä ovat omat kiireensä. — Ei, neiti Fioriinilta itseltään se on kuultu.
LAINA KALTIMO. (Paljon välinpitämättömämmin ja uudelleen istuutuen.) No, mikä uutinen se sitten on?
KOLMAS ROUVA. (Tärkeänä.) Että neiti Fiorinilla todellakin on elävä poika. — Mitäs sinä siitä sanot?