EDELMAN. Isälläni oli kaksi. Ja kotipitäjäni kunnianarvoisella kirkkoherralla kaksitoista. Onpa tämäkin nyt sitten rikos!
KALTIMO. Niin mutta… (Ovelle koputetaan.) No mikä… (Hätkähtää.)
EDELMAN. Käske sisään! Sinun pitää muistaa, ettet saa näyttää maailmalle isänhuoliasi. Ministerin pitää aina olla olevinaan aivan kuin sataisi!
KALTIMO. (Omituisen tuskallisesti hymähtäen.) Saman neuvon on tänään jo antanut eräs toinenkin.
EDELMAN. Kuka?
KALTIMO. (Kuten edellä.) Minun poikani.
EDELMAN. Järkevä miehenalku! (Itsekseen.) On mahtanut tulla äitiinsä. (Koputetaan uudelleen.)
KALTIMO. Sisään!
VAHTIMESTARI. (Tulee. Hän on aivan hämillään. Ei tiedä, mitä sanoa.)
KALTIMO. No, mikä on?