EDELMAN. (Hämmästyen.) Mitä? Tarkoitatko todellakin, että sinullakin olisi jokin sellainen historia selkäsi takana.
KALTIMO. Sen pahempi minulla on. Ja tänään se jo astui rinnalleni…
EDELMAN. Hyvä kun ei astunut varpaillesi! (Menee Kaltimon luo.) Mutta salli minun joka tapauksessa puristaa kättäsi. (Ojentaa kätensä.)
KALTIMO. Kiitos osanotostasi!
EDELMAN. Ei se sitä ollut. Pikemminkin onnittelu. Ainakin anteeksipyyntö.
KALTIMO. Mitä tarkoitat?
EDELMAN. Katsohan, vielä muutama minuutti takaperin uskoin, ettei sinunlaisellasi miehellä entisyyttä ollutkaan…
KALTIMO. (Keskeyttäen.) Kunpa niin onnellisesti olisikin!
EDELMAN. Älä sano niin! Mieheltä, jolla ei ole ollut kykyä tehdä edes ainoatakaan tyhmyyttä elämässään, isänmaa hyvin harvoin voi odottaa mitään hyvääkään. — Mutta mikä on nyt oikeastaan tämä sinun skandaalisi?
KALTIMO. Minulla on lapsi.