KALTIMO. (Vilkaisee korttia, hätkähtää, ojentaa sen sitten Edelmanille.)
EDELMAN. (Katsahdettuaan korttiin viheltää.) Vai niin hänkö?
KALTIMO. (Nyökäyttää merkitsevästi päätään.) Hän…
EDELMAN. (Vahtimestarille.) Sanokaa, että ministeri on vapaa — minä olin tässä juuri lähtemässä.
VAHTIMESTARI. (Katselee tyhmännäköisenä vuoroin ministeriä, vuoroin Edelmania.)
KALTIMO. Niin, olkaa hyvä ja menkää pyytämään sisään.
VAHTIMESTARI. (Kumartaa.) Ymmärrän, herra ministeri. ( Menee.)
KALTIMO. Mikä tästä nyt tulee?
EDELMAN. Ei ainakaan skandaalia. Sellaisia ei neiti Fiorinin tapainen nainen koskaan tee. Mutta minäpä pistäydyn kansliapäällikkösi luo. (Osoittaa sivuovea.) Voin kai mennä tästä suoraan?
KALTIMO. (Hermostuneena.) Voit kai. Niin, Berg on kyllä huoneessaan… Sinä voitkin estää häntä tulemasta tänne —.