KALTIMO. Niin, tervetuloa isänmaa… (Hämmentyy.) Uuteen kotimaahanne…
KAARLE WELLE. Sanokaa vain: isänmaa, herra ministeri. Sillä isäni maahan tämä on — ja juuri siksi olen iloinen siitä, että olen tänne päässyt.
KALTIMO. (Hermostuneesti.) Niin… niin…
EDELMAN. (Hymyillen merkitsevästi.) Ja isä on tietysti iloinen, kun hän saa poikansa kotiin!
KAARLE WELLE. (Hymyilee Edelmanille.) Toivokaamme niin!
KALTIMO. (Tarttuu hermostuneesti lasiinsa, juo sen pohjaan, etsii jalallaan Edelmanin jalkaa antaakseen hänelle varoittavan merkin. Juotuaan alkaa yskiä kovasti.)
EDELMAN. (Naurahtaen.) Veljelle taisi mennä isänmaa vähän väärään kurkkuun!
(Ovikello soi.)
KAARLE WELLE. (Nousee, menee aukaisemaan, eteisen oven.) Nyt ne tulevat! (Sulkee mennessään oven eteiseen.)
PALVELIJATAR. (Tulee vasemmalta.)