BERG. (Menee Kaarron luo.) Terve, terve! Kuinka hurisee? Kyllä sinä poika sitten osaat pianoa käsitellä. Mutta annahan, kun esittelen sinut ministeri Kaltimon rouvalle, hän tahtoo niin mielellään tehdä tuttavuutta kanssasi.
KAARTO. Pelkään, etten osaa käsitellä hänen laisiaan yhtä hyvin kuin pianoa.
BERG. (Vetää hänet Laina Kaltimon luo.) Älä pelkää! Kyllä hän käsittelee sinua! Tule nyt. Saanko esitellä rouva ministerille säveltäjä Kaarron?
LAINA KALTIMO. (Ojentaen kätensä Kaarrolle.) Erittäin hauska tutustua. Olen kuullut Teistä niin paljon ja tänä iltanahan sain kuulla Teitä itseännekin. Se oli aivan erinomaisen kaunis se "Kuutamolaulu"…
KAARTO. Rouva ministeri on aivan liiaksi rakastettava…
LAINA KALTIMO. En ensinkään. Tiedättekö, takanani istui eräs musiikkiarvostelija. Ja hän käytti aivan minun sanojani… Uskokaa tahi olkaa uskomatta. Olisi erittäin hauskaa, jos joskus tulisitte viiden teelle vastaanottopäivänäni. Minusta taiteilijat aina ovat valtiollisten salonkien kaunistuksena — ja ehkäpä Te vielä vaivautuisitte vähän soittamaankin…
IRJA FIORINI. (Tulee vasemmalta suoraan Laina Kaltimoa kohti.) Hyvää iltaa, rouva Kaltimo. Tuotitte minulle suuren kunnian, kun tahdoitte tulla luokseni. Olen erittäin iloinen…
LAINA KALTIMO. Kunnia on kokonaan minun puolellani. Kuinka suuri taiteilija Te olettekaan! Sallikaa minun kiittää Teitä sydämeni pohjasta tämän illan verrattomasta nautinnosta. Ja luvatkaa tulla ensi teekutsuihini, pääministerinkin rouva tahtoisi niin mielellään tutustua kuuluisimpaan laulajattareemme.
IRJA FIORINI. Sehän on kovin mairittelevaa. Tuhannet kiitokset. Mutta nyt pyytäisin herrasväkeä tulemaan pöydästä ottamaan hiukan teetä ja voileipiä. (Osoittaa auki jätettyyn oveen vasemmalla.) Olkaa hyvät!
KAIKKI. (Kumartavat ja lähtevät; viimeisinä Kaarle Welle ja Kaarto.)