— Kuka olette ja mitä tahdotte? kysyin naiselta. Minä olen Chimb ja tulin laittamaan jalkanne paikoilleen, vastasi nuori, kaunis nainen, jonka suonissa huomasin virtaavan intiaanin verta.
— Kiitoksia! Laittakaa sitten, mutta laittakaa pian!
Chimb koetteli ja likisti kipeätä paikkaa. Olisin huutanut, mutta en kehdannut.
— Ei tämä ole sijoiltaan, ainoastaan venähtänyt, eikä sitä tarvitse vetää. Se paranee hieromalla.
— Joskus toiste, sanoin.
— Niin, joskus toiste, sanoi tyttö.
Seuraavana aamuna, heti auringon noustua, seisoi tyttö taas luonani. Hän ei näyttänyt samalta kuin eilen. Hän oli ruskeaihoinen; ei kuitenkaan niin ruskea, ettei osannut punastua ja vaaleta; sen huomasin heti. Hänellä oli musta tukka ja pitkä palmikko. Hän oli sairaanhoitajattaren puvussa, päässään päähine. Chimb oli kaunis ja komea katsella. Fred ja Mack panivat kengät jalkaansa — vaatteita ei koskaan riisuttukaan ja menivät "kahdenkymmenen" telttaan aamiaiselle ja sitten työhön. Olin hieman hämilläni maatessani tanterella, purjekangasretku allani ja peittonani, tuon kauniin naisen edessä. Päästyämme puheen alkuun — vähän englantia, vähän espanjaa ja loput eleitä ymmärsimme toisiamme aivan hyvin. Mainitsin nimeni ja hän omansa: Sisar Chimb. Hänen täydellinen nimensä oli Chimborazo Lauricocha.
Chimborazo on tavallinen naisen ristimänimi Etelä-Amerikassa. Siitä saa nimensä korkea vuorenkukkula Chimborazo, joka sijaitsee Equadorin tasavallassa. Sukunimensä Lauricochan Chimb oli perinyt esi-isiltään, jotka asuivat Lauricocha-järven rannalla. Mainitusta järvestä saa maailman suurin virta Amazon alkunsa. Chimborazo, jonka vanhemmat kuuluivat paimentolais-intiaaneihin, oli ollut koko lapsuutensa alinomaa kulkusalla. Kerran vuodessa he olivat palanneet viikon ajaksi kotipaikoilleen viettämään uskonnollista juhlaa. Kyllästyttyään kulkemiseen he asettuivat asumaan Oroyaan, jossa olivat jo viettäneet muutamia vuosia. Ehkä metsänriista oli vähentynyt, tai ehkei "Suuri Henki" enää viitsinyt kuunnella heidän villejä sotalaulujaan. Himborazon vanhemmat oli kastettu katoliseen uskoon jo ennen tyttären syntymistä, mutta kääntyivät, kun kovalle otti, esi-isiensä "Suuren Hengen" puoleen. Chimb, joksi häntä tavallisesti nimitettiin, oli kolme vuotta aikaisemmin lähetetty pääkaupunkiin, Limaan, saamaan oppia ja sivistystä. Hän kävi monenlaisia kouluja. Muun muassa hän suoritti sairaanhoitajattaren tutkinnon. Varakas isä oli äidin toivomuksesta ja määräyksestä nurisematta kouluttanut tyttärensä, joka oli ainoa lapsi. Chimb vakuutti isänsä viihtyvän hyvin espanjalaisen vaimonsa tohvelin alla. Muutamia viikkoja sitten tyttö oli palannut kotiin, isän ja äidin mielestä täysin oppineena. Chimb sitä vastoin oli toista mieltä, mitä oppiin tulee. Hän sanoi aikovansa koettaa saada monta vertaa enemmän tietoja, koska hänellä oli niitä hyvin vähän.
— Äidin valtikan ansiosta olemme hyvissä varoissa. Isäni, joka on puoliverinen intiaani, on ymmärtänyt tehdä hyviä kauppoja Oroyassa. Maapalasestamme tarjotaan sievä summa, koska siitä on löydetty tavallista enemmän kultaa. Matka täältä Limaan oli vaikea, ja siihen meni paljon aikaa. Isäni ja äitini kävivät kahdesti vuodessa minua tervehtimässä. Koulunkäyntiini antoi valtio avustusta. Viihdyin hyvin sivistyneissä oloissa. Kun rautatien rakennustyöt päättyvät, muutamme kaikki pois täältä ja menemme sivistyneille seuduille. Tahdon kuitenkin sitä ennen nähdä Lauricochan rannan ja istua Victoria regian sylissä, jos se enää kantaa minua, kun olen kasvanut näin suureksi. Siinä tahdon, jos jumala niin tahtoo. — Älkää nyt hyppikö yhdellä jalalla, vaan pysykää alallanne. Palaan tunnin kuluttua. Jos tahdotte, niin nostan rahanne kassanhoitajalta.
— Kiitoksia! Täällä on maksumääräys, sanoin ja panin käteni rintani päälle.