Kun olin tullut vakuutetuksi, ettei kajuutassa ollut muita kuin Kirsten ja että miehet jo kuorsasivat kanssissa, menin kompassihuoneen luo.
Minun ei tarvinnut edes yskähtää, sillä Kirsten oli jo siellä.
— Olet viipynyt kauan, West. Voimmeko me nyt kenenkään näkemättä ja kuulematta jutella?
— Luultavasti, mutta oletteko kaiken aikaa seisonut täällä kylmässä?
— Olen. Uskallatko jättää vahdinpidon vähäksi aikaa, niin menemme minun hyttiini?
— En.
— Täällä minä palellun kuoliaaksi.
— Ottakaa enemmän vaatteita päällenne.
— Minulla ei ole täällä muita päällysvaatteita.
— Tuossahan on miehenne päällystakki, ottakaa se.