— Kyllä vielä tavataan sekä täällä että Riossa. Kuunarin päällikön paikka on melkein yhtä hyvä kuin tämän laivan.
Delfinen miehet soutivat Bäckin tämän uuteen kotiin. Kun iso vene, jolla Bäck oli viety, palasi, lähetin ensimmäisen perämiehen kahden miehen soutamalla veneellä kuunariin. Hänellä ei ollut enemmän tavaroita kuin tavallisella merimiesparalla: kirstu ja öljytty säkki, siinä kaikki.
Delfinessä oli paljon puhdistettavaa ja järjestettävää. Kun salonki ja hytit olivat pestyt, pantiin tulta kamiinaan. Kapteenin ja ensimmäisen perämiehen makuuvaatteet heitettiin mereen. Oli ostettu joukko vilttejä ja muita makuuvaatteita. Uudet otettiin käytäntöön ja ne vanhoista, joilla vielä oli vähän arvoa, käärittiin risaisiin purjeisiin ja pantiin alas laivan etupiikkiin. Koska ilmapuntari oli äkkiä ruvennut laskemaan, pudotettiin paapuurin ankkuri ja tyyrpuurin ankkurille annettiin enemmän kettinkiä. Päivän kunniaksi sai miehistö lopettaa työnsä kello neljä. Viimeinen työ oli ollut laivan pumppaus.
— Ei siinä ole yhtään vettä, se on tiukka kuin pullo, arveli timpermanni.
Tämä olikin totta: ei tippaakaan vettä lähtenyt. Kuudelta asetin kansivahdin. Sitä oli viime aikoina pidetty huolimattomasti. Odottelin saattajia veneineen takaisin, mutta heitä ei kuulunut. Rupesin jo pelkäämään, että ensimmäinen perämies oli antanut miehille viinaa, sillä soutajina olivat pursimies ja nuorempi matruusi, suursyömäri ja -juomari.
— Jollei venettä kohta näy, niin se ei tulekaan tänään, ja ties milloin, sanoin.
— Ja tuleeko koskaan, jatkoi timpermanni.
— Tuuli on jo kova, ja lavanto voi yllättää ennen aamua, mutta viimeistään huomenna.
— Jopa sen on taas aikakin, arveli timpermanni.
— Vedä ylös ankkurilyhty, Löflund, ison taakin alle myöskin, niin näkevät paremmin, sillä vastalaine roiskii vettä heidän silmiinsä.