— Luulen. Mutta ethän sinä, Kirsten, ennen ole tällaisia kysymyksiä tehnyt.
— En ole, mutta nythän Delfine onkin minun ja minä olen vapaa.
— Siitäkö se johtuu?
— Hildur, ole niin hyvä ja mene katsomaan, kuinka Magda voi.
— Magda voi hyvin, mutta voinhan mieliksesi mennä.
— Aina tuo Hildur riippuu minussa, valitti Kirsten. — West, rakastatko
Delfineä? Jos niin on, voit saada sen omaksesi.
— Lähdeppäs nyt Kirsten nukkumaan, täällä tulee sinulle liian kylmä, koetin selittää.
— Ei minulla ole kylmä.
Delfinen soittokellosta kuului kuusi lasia. Kello oli yksitoista. Yhdestä ainoasta laivasta kuului kuusi lasia. Tuuli oli liian kova, joten ei muitten taivain kellonääni voinut tunkea sen läpi. Delfine teki väliin pieniä »ylihaalauksia».
— Laiva keinuu, huomautti Kirsten.