— Taidamme sittenkin olla liikkeessä, myönsi timpermanni, jonkin aikaa katseltuaan.
— Timpermanni ja minä olemme sitä mieltä, että Delfine on kulussa.
— Ei Delfine kulje vastatuuleen, pieni Kirsten, vaan tuo valo tulee myötätuulta lähemmäksi meitä.
— Niin taitaa tehdä, mutta sehän tulee meidän päällemme.
— Siltä näyttää.
— Mitä sitten tehdään?
— Emme voi tehdä mitään. Olen kauan jo huomannut, että se ajelehtii tänne päin.
Äkkiä lakkasi valo lähenemästä, laivan ankkurin koukut olivat kai tarttuneet kiinni. Päivän koittaessa laiva, jonka huomattiin olevan kapteeni Bäckin kuunari, taas alkoi lähetä.
— Nyt näen selvästi, että tuo kuunari ajelehtii tänne päin, sanoi
Hildur.
— Olit oikeassa, West, se tulee ihan päällemme, huolestui Kirsten. —
Mitä nyt tehdään?