Dulcinea itse sattui näkemään, että jotakin oli tekeillä ja tuli luoksemme.
— Minä arvaan kaikki. Tässä siis on hän, jonka kohtalosta olet ollut niin huolissasi. Mitä nyt aiot tehdä? Mihin viet hänet? Hotelleihin on vaikea päästä.
— En tiedä, neuvokaa minua.
— Mihinkähän minä joudun yöksi, laiva ei enää tänä iltana mene sairaalaan, valitteli sisar.
— Tietysti te joudutte sinne, mihin senjorakin.
— Niin, eihän minulla ole hätää, Jumala on aina uskovaisen kanssa, kuuluipa hän sitten mihin uskoon tahansa.
— Nyt tiedän, mihin voitte saada hänet. Magdalenasairaala on Rua Misericordian viimeisessä päässä, sinne kyllä voitte saada hänet ensi aluksi. Minä tulen mukaanne, tunnen hyvin emännöitsijän, sanoi Dulcinea.
— Sairaalaan emme voi mennä, vastasin.
Kerrottuani Dulcinealle asian arkaluontoisuuden, hän pani kätensä puuskaan ja rupesi tuumimaan.
— Nyt tiedän, mitä tehdään. Teidän on vain toteltava minua. Muuli
Kastor rattaineen näkyy tulevan.