Seuraavana aamuna kävin Norjan konsulinvirastossa tiedustelemassa kirjeitä. Minulle ilmoitettiin, että Euroopan postin tuo parin päivän päästä höyrylaiva »Xerxes» Habanasta.
— Tunti sitten kävi täällä lordi Lakeford. Hän pyysi ilmoittamaan ensimmäiselle Delfinen miehelle, jonka tapaisimme, että hän tulisi Englannin lähetystöön kohtaamaan lordia.
— All right.
Lähetystöön tullessani seisoi lordi selin oveen, keskustellen ministerin kanssa.
— Hyvää päivää, mylord, puhkesin sanomaan.
En ollut milloinkaan nähnyt lordin tekevän täysikäännöstä näin nopeasti, ja tuskin kenenkään muunkaan.
Hän riensi heti luokseni ja vei minut ulos, muistamatta edes sanoa ministerille hyvästiä.
— Te elätte siis vielä. Mennään heti Polestariin. Neekerirannassa, missä Polestarin luuppi odotti, tapasin Dulcinean.
— Älkää kertoko, jos ennen minua ehditte kotiin, että näitte minun lähtevän rannasta englantilaisella luupilla. Korkeintaan voitte sanoa nähneenne minut Neekerirannassa. Kertokaa myös, ettei kirjeitä ole tullut. Euroopan posti saapuu parin päivän perästä. Luultavasti palaan huomenna haciendaan, selittelin Dulcinealle.
Matkalla Polestariin ei lordi virkkanut sanaakaan, piteli vain käsivarttani.