»Olen useata merikapteenia koettanut houkutella kynään, mutta he ovat vain hymähtäneet ystävällisesti ja aloittaneet uuden, entistä repäisevämmän jutun. Vihdoin tutustuin kapteeni Westiin, myrskynharmaaseen merikarhuun, joka tosin murahti ehdotukselleni, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin pisti käteeni käsikirjoitustukun sanoen: 'Siinä on. Ja lisää tulee, jos tarvitaan. Katso nyt'.»
Minä katsoin ja hämmästyksekseni havaitsin saaneeni kokonaisen romaanin — en huomannut asiakseni ruveta syvemmälti kaivamaan tätä korutonta, selvää tyyliä, josta kirjallisena herkkusuuna nautin — ja nyt lähetän sen teille.
»Tämä matka priki 'Delfinellä' viisikymmentä vuotta sitten on tehnyt minulle sanomattoman hyvää. Ja olen varma, että sen vaikutus muihin ihmisiin on yhtä virkistävä, sillä kaikista mahdollisista epätodennäköisyyksistä huolimatta harvalla matkalla ihmistä seuraa niin väkevä todellisuudentuntu.»
Tällainen oli kirje. Jätämme nyt tuon käsikirjoituspinkan kunkin lukijan omakohtaisesti katseltavaksi.
Kustantaja.
MERI JA NAINEN.
I.
Komea oli minusta priki »Delfine», kun sen ensikertaa näin Haikon selällä lähellä Porvoota. Se oli trondhjemilainen alus, mutta Glasgow oli sen synnyinkaupunki, sillä siellä se oli liukunut telakaltaan Clyde-virtaan ja siellä se oli ristitty. Siihen maailman aikaan — noin viisikymmentä vuotta sitten — juuri Clyden rantojen telakoilla rakennettiin maailman hienoimmat laivat. Delfine oli tehty intialaisesta teakpuusta, joka on parasta laivanrakennusainetta. Se on hyvin kovaa eikä siis helposti mätäne. Tämä puulaji on tietysti sangen kallista, ja siksi Delfine oli vielä vanhanakin arvokas.
Uljas oli priki Delfine, ja useamman kuin yhden kerran minä seisoin rannalla sitä ihailemassa. Se kellui niin hivelevän keveästi ja oli rungoltaan kuin nuori solakka nainen. Iältään vanhanpuoleisena se tosin oli ehtinyt »lossata» monet lastit, viimeiseksi Riosta tulleen kahvin ja keinutteli tyytyväisenä pohjalastiaan.
Sattuma tutustutti minut lähemmin ihailuni esineeseen. Olin näet kävelyllä nuoren pitkänhuiskean merimies Löflundin kanssa, kun Snäckenströmin talon luona, lähellä Porvoon jokea, kohtasimme lyhyen, tanakan, herraskaiselta vivahtavan miehen. Hän oli Oskar Bäck, Delfinen kapteeni.