— Kuinka niin?
— En osaa espanjan kieltä, olen luterilainen ja etelätuuli työntää minua pohjoista napapiiriä kohden. Kun praktiikkani on täysi, niin jatkan meriopintojani Englannissa, Norjassa tai kotimaassani.
— Kaiken tuon voitte tehdä Espanjassa ja saatte heti paikan Vittoriossa.
— Kiitän, herra komentaja, mutta se lienee mahdotonta.
— Ehkä teillä on Pohjolassa punaposkinen, lumivalkea tyttö, joka vetää sinne?
— Kuka tietää.
— Muistakaa, että Espanjassakin on tyttöjä, ja tyttöjä, joiden luonne paremmin soveltuu teille. Mutta luonne kuin luonne, erinimelliset navat vetävät yhteen ja samannimelliset työntävät eroon.
— Olemme jo tainneet laskea tarpeeksi leikkiä! Hyvää yötä, herra komentaja ja herrat upseerit.
Kun saatoin Kirstenin hänen hyttiinsä, hän sanoi: — Pidä varasi, ettet joudu tuon herran satimeen.
— Hyvää yötä, Kirsten! Toivon, että ilma huomenna on niin asettunut, että pääsemme Delfineen.