— Oletteko kantanut salaisuutta aseena minua vastaan?

— En.

— Mutta nyt aiotte vetää aseenne esille?

— Aion, jos asianhaarat vaativat.

— Tietääkö Kirsten mitään siitä, mitä nyt olette kertonut?

— En luule hänen tietävän.

— Jos voitte ja tahdotte pitää suunne kiinni, niin palkitsen teitä kuninkaallisesti.

— En ehkä kerro kenellekään, ellei pakko vaadi.

— Kiitoksia. Minun puolestani saatte olla ja tehdä kuten tahdotte Delfinessä ja juosta Kirstenin kanssa niin paljon kuin — anteeksi, lasken vain leikkiä…

Juttu jäi siihen, ja hyvä oli, sillä toinen jätkistä tuli suoraa päätä luokseni ja antoi minulle kirjeen.