— Valehtelette, suuripäinen salakuljettaja. Näytte tarvitsevan lisää.
— En viitsi kuulla enempää, hävytön lurjus.
— En välitä, viitsittepä eli ei. Tiedättehän sen naisen Trondhjemissa, jonka kanssa aiotte mennä naimisiin, sitten kun olette salakuljetuksella ansainnut muutamia kymmeniä tuhansia lisää, sen naisen, jonka kahden lapsen isä olette. Kaiketi olette selvillä siitä, että Kirsten milloin hyvänsä voi päästä eroon teistä?
— Voitteko näyttää toteen, mitä nyt olette sanonut?
— Voin. Minä kelpaan vieraaksimieheksi silloin kun tarvitaan, ja toinen on Delfinessä.
— Kuka on toinen?
— Sitä en sano, ennenkuin tarvitaan. Tiedätte nyt siis, että molemmat vieraatmiehet ovat lähellä. Kaikki se kahvi, minkä olette salakuljettanut Delfinen peräpiikissä, on pykälä, joka riistää teiltä oikeuden kuljettaa kahvilastia norjalaisessa laivassa, ja saman pykälän perusteella on teillä vapaa asunto Norjan vankilassa.
Bäck oli hetkisen aivan sanaton. Sitten hän tuli ja tarttui käteeni.
— West, oletteko koko ajan siitä kun lähdimme Trondhjemistä tietänyt kaiken?
— Olen.