— Jätetäänkö lyhdyt palamaan ja pidetäänkö yövahti? kysyi pursimies. Täällä ei ole pidetty yövahtia, koska laiva on kiinnitetty telakkaan, joka huolehtii siitä. Tällä kertaa ei telakalla kuulu eikä näy ketään.
— Palakoot lyhdyt, mutta vahtia ei tarvitse pitää. Olen kannella lopun yötä, sillä hyttini ja makuuvaatteeni ovat kosteat.
— Hyvää yötä, toinen perämies.
— Hyvää yötä, pursimies.
Kävelin etu- ja keskikannella edestakaisin. Löflund kuorsasi purjehytissä, siis hänellä ei ollut hätää. Minulla oli nälkä, niinkuin tavallisesti juhla-aterioiden jälkeen.
Jouluillallisemme oli niin komea, etten ennen enkä sen jälkeenkään ole purjelaivoissa niin komeata nähnyt, en merimiehenä enkä kapteeninakaan. Nälkä johtui siitä, että aterian aikana olin ollut pöydässä kuin viides pyörä vaunussa, eikä ruoka sen vuoksi maistunutkaan minulle. Toista olisi ollut kanssissa miesten kanssa, niinkuin ensin olin suunnitellut. Kirsten ilmestyi.
- West!
— Rouva!
— Tulkaa tänne.
Salonki oli siistitty ja lämmin, tuli paloi kamiinassa ja lamppu pöydällä. Näyttämön muutos, ajattelin itsekseni.