— Puhukaa pois, mitä tahdotte. Minä olen kutsunut teidät luokseni ja toivoisin, että teistä tuntuisi, niinkuin olisitte kotonanne Norjassa, missä vapaasti saatte jutella omaistenne kanssa.
Puhe taukosi pitkäksi ajaksi. Kukin istui mietteissään. Kaikki ne, joilla oli koti, hyvä ystävä, sukulainen taikka lemmitty, lähettivät hengessä tervehdyksen, toivoen sen menevän perille. Pursimies, joka tähän saakka oli vaiennut, kysyi, saisiko jo ottaa viina-annoksen pöytään maisteltavaksi.
— Ei, siihen en suostu. Onhan tässä hedelmiä, marmelaadia ja muuta hyvää. Tyytykää siihen, mitä on pöydässä. Juomme sitten ruuan jälkeen teetä kannella, määräsi kapteenska.
Aterian jälkeen vanhemmat miehet siivosivat salongin ja kannen, sillä välin kuin nuoremmat pesivät astiat. Keskikannelle tehtiin laudoista pöytä, johon pantiin puhdas valkea pöytäliina, teekupit ja kannut. Kantäkit saivat olla sohvina. Teetä juotaessa tuli joulupukki-kokki. Kukin mies sai kapteenskalta komean villapuseron ja lakin. Tällaiset puserot ja lakit sopivat kaikille, sillä ne oli tehty venyvästä trikookankaasta. Magda sai suuren nuken ja trikoopuvun. Nehän ovat tyttölasten tavallisia lahjoja. Timpermanni piti miesten ja omasta puolestaan laivan emännälle puheen, joka pääasiassa koski keltaruttoa Riossa. Hän sanoi aikovansa hypätä mereen, ennenkuin laiva ennättää perille, sillä parempihan on kuolla veteen ja joutua haikalan ruuaksi, kuin tulla poltetuksi kalkissa. Hulluhan on ihminen, joka menee keltaruton kitaan vapaaehtoisesti. »En ainakaan minä lähde ja tuskinpa muutkaan Delfinen miehistä. Olemme näin päättäneet kuultuamme, ettei kapteenskakaan mene Keltahelvettiin.»
— Kuka teille on sanonut, etten minä mene Rioon?
Kyllä minä menen sinne.
— Niinkö? Sitten minä ja me kaikki menemme Delfinellä vaikka kuumimpaan helvettiin.
Kokki sai timpermannin houkutelluksi nukkumaan ja miehet hajaantuivat.
Sitten rupesivat kirkonkellot soimaan Cadizissa. Maaseudulta ja Pontalisista kuului myös kellojen kaiku. Puoliyön hetki oli siis lähellä. Kuu, joka kaksi vuorokautta oli ollut täysi, loisti vielä aivan virheettömänä.
Cadizin katedraalin kello rupesi yht'äkkiä soimaan kovasti ja nopeasti, minkä jälkeen se ja muut kirkonkellot vaikenivat. Kello oli siis kaksitoista. Heti tämän jälkeen lyötiin meillä ja kaikissa muissakin laivoissa kahdeksan lasia. Nyt oli Delfinen virallinen joulujuhla vietetty.