— En, vastasin minä.
— Olin kintereillänne koko ajan Sevillassa. Katselin miestä tarkoin, mutta häntä oli mahdoton tuntea. Ehdotin, että poikkeaisimme Kolmen kuninkaan kapakkaan juomaan kupin kahvia ja pienen konjakkarin leikin lopettajaisiksi.
Ravintolan suuressa salissa seisoivat Hildur, Kirsten ja Magda kerjäläisjoukon ympäröiminä. Kun lähestyimme norjattaria, kävivät kerjäläiset hiljaisiksi.
— West! kuinka olet täällä? Olimme juuri aikeissa tulla vankilaan sinua tapaamaan!
— Tämän miehen ansiosta olen nyt vapaa. Hän on vannonut, ettei luostarineito olekaan nainen, vaan mies. Esittäisin hänet, jos vain tietäisin hänen nimensä.
— Vanhoja tuttuja, vastasi vieras. — Istukaa tässä, tulen heti takaisin.
Tuijotimme kaikki hänen jälkeensä. Sitten kerroin oikeudenkäynnistä.
— Vaaleaverinen! huusi Magda, kun vieras mies tuli takaisin.
Olimme kaikki ylen hämmästyneitä ja puhkesimme nauruun. Kysyimme, kuinka hän uskalsi julkisessa paikassa näytellä silmänkääntäjää.
— Se on hyvin tavallista täällä, vastasi hän ja lähti ulos, pyytäen meitä odottamaan.