— Miau-au-uu! sanoi musta.
— Mau-uu-uu! vastasi toinen vähän korkeammalla äänellä.
— Mia-uuu-uuu-uuu! sanoi musta siirtyen puoli tuumaa lähemmäksi.
— Mauu-uuu-uu! vastasi keltainen kohoten täyteen mittaansa ja astui mahtipontisen arvokkaasti kokonaisen tuuman eteenpäin. — Miauu! Taas se astui askelen ja huiski häntäänsä edestakaisin.
— Mia-uu-uuu-u! naukui musta yhä korkeammalla äänellä ja peräytyi aavistuksen verran nähdessään edessään leveän, hievahtamattoman rinnan.
Kaikkialla avattiin ikkunoita, kuului ihmisten ääniä, mutta kissojen esitys jatkui.
— Miau-auu-auu! mourusi keltainen hirmu, ja sen ääni kävi sitä matalammaksi mitä kimakammin toinen naukui. — Miauu! Nyt se astui taas askelen eteenpäin.
Kissojen nenät olivat enää vain kämmenen leveyden päässä toisistaan; ne seisoivat kyljittäin hyökkäysvalmiina, mutta kumpikin odottaen että toinen aloittaisi. Ne tuijottivat toisiinsa kolme minuuttia ääneti kuin kuvapatsaat, vain hännänpää heilahteli.
Keltainen alkoi taas. — Miauu-auu-auu! se vonkui kumeasti.
— Miu-uu-uu! naukui musta yrittäen äänellään säikäyttää toista, vaikka samalla peräytyi itse puoli tuumaa. Keltainen sen sijaan eteni runsaan tuuman verran. Nyt sekaantuivat viikset toisiinsa; vielä askel ja kuonot melkein osuivat yhteen.