— Tarkoitatteko kuutiometrejä?
— Annas kun katsotaan. Sitten piirustuksia valtavilla etusormillaan seuraillen ja kömpelösti haparoituaan pitkin paljon sormeiltua asiakirjaa Raften ja Moore sanoivat yhtä aikaa: — Niin, kuutiometrejä tässä seisoo. Jan mittasi nopeasti huoneen pituuden ja karttatangolla sen korkeuden. Kolme harmaapartaa katseli häntä ihmetellen ja ihaillen huomatessaan hänen ilmeisen varmuutensa. Sitten hän laski istuimet ja kysyi vihdoin: — Luetaanko opettaja mukaan? Miehet keskustelivat tästä kohdasta. — Eiköhän liene parasta; tarvitsee se enemmän ilmaa kuin kukaan muu, he sitten tuumivat. Ha, ha!
Jan kirjoitti paperille muutamia numeroita. Sitten hän ilmaisi lopputuloksen: — Viisi kuutiometriä, vähän päälle.
— Katsos tuota, sanoi Raften ylpeillen ja voitonriemuisesti. Pitää täsmälleen yhtä tarkastajan laskujen kanssa. Sanoinhan minä, että kyllä hän. No, koetetaanpas nyt uutta rakennusta.
Hypisteltiin uusia papereita.
— Jan, entäs tämä — lapsia kaksi kertaa enemmän, yksi opettaja ja rakennus niin ja niin.
Jan laskeskeli minuutin, sanoi sitten: — Kuusi kuutiometriä kullekin.
— Sillä tavalla, enkös sitä sanonut, jyrisi Raften; enkös sitä sanonut, että se arkkitehti, kelvoton huijari, aikoi auttaa urakkamiestä meidän vahingoksemme — luuli meitä niin tyhmiksi! Sovittu juoni koko tuo kirottu juttu. Katsos tuota! Nehän ovat varkaita ja rosvoja kaikki tyynni.
Jan vilkaisi piirustusta, jota miehet heiluttelivat ilmassa.
— Odottakaas vähän, hän sanoi osoittaen varmuutta, jota hänessä tuskin aikaisemmin oli Raftenin läsnä ollessa ilmennyt, — käytävä ja vaatehuone on vähennettävä. Hän vähensi niiden tilavuuden, ja sitten piirustus olikin aivan oikea — täsmälleen hallituksen vähin ilmamäärä.