Siipiluut oli jo lihasta puhdistettu kyynärniveltä myöten, josta suuret siipisulat alkavat, ja loput siivistä oli sillä tavalla lihasta puhdistettava, että seuraavan luun alapuoli niveleen saakka leikattiin auki. Pyrstön kanta ja nahka puhdistettiin kauttaaltaan lihasta ja rasvasta veitsellä kaapien ja jauholla hieroen.
Sitten seurasi myrkytys. Jokaiseen luu- ja lihaspaikkaan oli siveltävä arsenikkisuopaa, minkä jälkeen pää työnnettiin takaisin paikalleen ja nahka käännettiin oikein päin.
Kun tämä oli tehty, oli jo sangen myöhä. Gui nukkui, Sam torkkui ja
Jan oli peräti väsyksissä.
— Taitaa olla parasta, että minä lähden nyt, sanoi Si. — Nahat ovat nyt siinä kunnossa, että hyvin säilyvät, mutta ei pidä antaa niiden kuivua. Niinpä ne kietaistiin kosteaan säkkiin ja pistettiin peltilaatikkoon seuraavaan iltaan saakka, jolloin Si lupasi palata ja päättää oppikurssin.
Heidän näin työskennellessään Sam oli puuhannut ja avannut huuhkajain vatsan — "lukeakseen niiden ansioluettelon", kuten hän sanoi. Hän tiesi nyt kertoa, että toinen oli syönyt sepelpyyn poikasen ja toinen tappanut jäniksen viimeiseksi ateriakseen.
Si Lee palasi seuraavana iltana, niin kuin oli luvannutkin, mutta toi huonoja uutisia. Hän ei ollutkaan löytänyt lasisia huuhkajan silmiä, jotka hän luuli arkussaan olevan. Hänen kekseliäisyytensä oli kuitenkin sitä laatua, ettei se koskaan häkeltynyt pikkuasioista. Hänellä oli mukanaan vähän keltaista ja mustaa öljymaalia ja nyt hän selitti: että "taitaa täytyä tyytyä puusilmiin toistaiseksi; kun käytte kaupungissa, niin voitte niiden sijaan hankkia lasiset". Sam sai sen vuoksi toimekseen vuolla neljä kuperaa pavun kaltaista puusilmää, lähes pari senttimetriä läpimitaten. Kun ne oli vuoltu, kaavittu ja silitetty, Si maalasi ne kirkkaan keltaisiksi, keskelle mustan pilkun, ja pani ne sitten kuivumaan.
Sillä välin hän Janin kanssa otti esiin molemmat nahat. Veriset rintahöyhenet pestiin puhtaiksi lämpöisessä vedessä, kuivattiin sitten pumpulilla ja puhdistettiin kauttaaltaan jauhoilla, joihin kaikki jäljelle jäänyt kosteus imeytyi. Sääri- ja siipiluiden ympärille kiedottiin nyt sen verran rivettä, kuin niistä oli kaavittu pois lihaa. Silmäkuopat täytettiin osaksi puuvillalla, minkä jälkeen niskanahkaan ja kalloon työnnettiin pitkä pehmeä rivekäärö, joka oli likimain varsinaisen niskan paksuinen ja pituinen. Molempien siipiluitten päät kiinnitettiin kahden tuuman päähän toisistaan lujalla rihmasiteellä. Sitten oli laitettava ruumis.
Si köytti sitä varten riveistä lujalla rihmalla tukon, niin että siitä tuli samankokoinen kuin huuhkajan ruumiskin oli ollut, puristaen ja neuloen sitä, kunnes siitä tuli kova kappale. Sitten hän leikkasi 75 cm paksumpaa rautalankaa, viilasi molemmat päät teräviksi, käänsi toista päätä noin 10 cm pitkältä taapäin koukuksi, työnsi sitten pitkän pään riveruumiin läpi pyrstönkannasta siihen kohtaan, johon niskan piti liittyä. Lanka vedettiin niin kireälle, että koukun lyhyempi pää upposi ruumiiseen näkymättömiin. Pitkän rautalangan esiinpistävän pään Si sitten työnsi edelleen kaulaan läpi rivekäärön, joka oli kaulan virkaa toimittamaan jo tehty, työnsi sen kallon läpi, niin että se tuli esiin pöllön päälaesta, ja sovitti sitten riveruumiin paikoilleen nahan sisään rihmalla, jolla kiinnitti siipiluut selän poikki.
Sääriin tarvittiin kaksi vankkaa, 45 cm:n mittaista rautalangan palaa. Nämä työnnettiin kummankin jalkapohjan kautta sääreen sen takasyrjää pitkin ja sitten kyljen keskeltä riveruumiin läpi, minkä jälkeen teroitettu pää pihdeillä taivutettiin koukuksi ja työnnettiin takaisin kovan ruumiin sisään (siihen tapaan kuin kaulalankakin).
Sitten teroitettiin lanka, joka työnnettiin pyrstöluitten läpi, ja pyrstökin kiinnitettiin riveruumiiseen.