XXIV
HAUKANSILMÄ TAAS SUURTA "KUPPIA" VAATIMASSA
— Ua, ua, ua, ua! Ua, ua, ua, ua, ua! Ua, ua, ua, ua, ua! Kolmesti se kajahti kautta metsän — äänekäs voitonriemuinen huuto.
— Se on Haukansilmä, ja sillä on iso sankarityö kerrottavanaan.
Mennään piiloon.
Sam ja Jan livahtivat sukkelaan tiipiihin, menivät verhokankaan taa piiloon ja kurkistivat "nuolireiästä". Gui tuli ylpeästi astuen, nokka korkealla takki toisessa kainalossa huutaen tavan takaa sotahuutoaan lähemmäksi päästyään.
— Kuppi! Suuri kuppi! Ua, ua, ua, ua! hän kiljui yhä uudelleen ja uudelleen, mutta kävi tyhmän ja nolon näköiseksi, kun leiri näyttikin olevan tyhjä.
Hän siis lakkasi kiljumasta, astui oikopäätä tiipiihin, veti esiin sokerilaatikon ja tukki paraillaan kouran täyttä suuhunsa, kun molemmat toiset päälliköt puhkesivat kaikkein hirmuisimpaan kiljuntaan ja piilopaikastaan esiin hyökäten ajoivat häntä takaa metsään — ei kuitenkaan kauaksi, Jania kun nauratti liikaa ja Samilla oli vain toinen saapas.
Tämä oli heidän kohtaamisensa erään uuden seikkailuretken jälkeen. Toinen sotapäällikkö oli ehdottanut aamulla varhain, puhdistaessaan aamiaisveitsiä pistelemällä niitä nurmeen: — Kuulkaas pojat! Ennen vanhaan soturit toisinaan lähtivät eri suuntiin seikkailuja etsimään ja sopivat sitten siitä, että määräaikana kohtaisivat toisensa. Tehdään tänään samalla tavalla, ja kukin kertoo palattuaan, mitä kullekin on sattunut.
— Korret tänne, vastasi Tikka, joka palasi wakan-kalliolta tähteitä viemästä.
— Ei, minä en suostu, intti Haukansilmä hätäisesti, en ainakaan, ellen saa pitää korsia. Minä tiedän että te järjestätte asiat siten, että minun täytyy lähteä kotiin.