— No minä sanon teille, että kun minä lähdin, niin kuljin suoraan kuin noppa ja näin murmelin, mutta kun se ei ollut suunnassa, niin minä sanoin: "Ei, jonakin toisena päivänä. Minä saan sinut ylen helposti koska tahansa." Sitten minä näin haukan, joka vei kanaa, mutta sekin oli minun suunnastani syrjässä, ja minä näin paljon vanhoja kantoja ja satoja tsipmunkkeja, mutta viis minä niistä. Sitten minä tulin eräälle talolle — ja kiersin sen ympäri, etten pelottaisi koiraa, ja minä kuljin melkein Downeys's Dumpiin saakka — jaa, eiköhän vähän ohikin - vaikka sivussa siitä — kun äkkiä pyrähti lentoon pyy, joka oli kalkkunan kokoinen, ja täysi sakki poikasia — kolme- tai neljäkymmentä. Minä lyön vetoa, että minä näin ne ainakin kahdenkymmenen askelen päästä, ja ne kaikki lensivät, mutta yksi istahti puuhun niin kauaksi — jaa, ainakin niin kauaksi kuin tuon vainion toiselle puolelle. Minä lyön vetoa, ettette te pojat olisi sitä ollenkaan nähneet. No niin, minä vedin niin tyynesti ja annoin sille mitä tiesi ja kuka käski. Minä tähtäsin suoraan silmään — ja kas tuohon minä osasin. Kukas nyt saa suuren kupin, kas tässä se on! Haukansilmä käänsi auki takkinsa ja otti sen sisältä lyhytpyrstöisen täplähöyhenisen nuoren punarintasatakielen, jota oli ammuttu kautta ruumiin.
— Vai se on sinun pyysi. Minä sanon, että se on punarintasatakielen poikanen, sanoi ensimmäinen päällikkö erittäin painokkaasti. — Sääntöjä on rikottu. Laululintu tapettu. Pikku Majava, vangitse syyllinen.
Mutta Haukansilmä taisteli vastaan sillä vimmatulla sisulla, jonka tämä urotyö oli hänessä synnyttänyt, ja oli sidottava sekä kädet että jalat, ennen kuin neuvosto voitiin kutsua täysilukuisena kokoon rikollista tuomitsemaan. Vihaiset vastaväitteet laimenivat, kun syytetty huomasi, kuinka tosissaan neuvokset olivat. Lopulta hänet julistettiin "syylliseksi" ja tuomittiin käyttämään mustaa häpeäsulkaa ja valkoista sulkaa pelkuruudesta kolme päivää umpeensa, sekä pesemään astiat koko viikon. Gui olisi tuomittu keittämäänkin koko tämän ajan, ellei olisi ollut huonoja kokemuksia muutamista hänen valmistamistaan ruoista.
— Niin, mutta minä en tee sitä, sillä hyvä, vastasi vanki uhmaten.
— Minä menen ennen kotiin.
— Puutarhaako multaamaan? Kyllä vain; minä olen jo näkevinäni sinut työssä.
— Niin, mutta minä en tee sitä. Parempi kun annatte minun olla rauhassa.
— Pikku Majava, mitä tehdään, kun intiaani ei tottele neuvostoa?
— Häneltä riistetään kunniamerkit. Muistatko sinä sen puun, jonka me poltimme ja johon oli piirretty "Mäihä"?
— Hyvä tuuma. Me poltamme Haukansilmä-nimen ja kaivamme esiin sen vanhan.
— Ei, sitä te ette tee, senkin saastaiset kehnot haisunäädät! Te lupasitte minulle, ettette enää koskaan sanoisi minua siksi. Minä olen Haukansilmä. Minä näen kauemmaksi ja — ja — ja hän alkoi itkeä.