Viisi minuuttia koetti Rolf turhaan saada Vania huomaamaan tuon kuvapatsasmaisen haahmon; viiteen minuttiin se ei liikahtanut. Sitten se vaaran aavistaen loikkasi pitkään ja katosi näkyvistä.
Se oli kerrassaan masentavaa. Rolf istahti alas melkein epätoivoissaan. Mutta sitten hänen mieleensä johtui eräs ukko Sylvannen huomautus: "Ei mies silti vielä ole houkka, vaikkei hän olekaan juuri sinun mielesi mukainen."
Sitten Rolf äkkiä sanoi: "Van, onko teillä kirjaa matkassa?"
"On minulla Virgilius."
"Lukekaa minulle ensi sivua."
Van luki, kirja kuuden tuuman päässä nenästään.
"Mutta lukekaapa nyt," sanoi Rolf ja piti kirjaa neljän jalan päässä.
"Se on mahdotonta, en näe muuta kuin hämärän valkoisen laikan."
"Hyvä, no entä näettekö tuolla tuon kaakon?"
"Tarkotatteko tuota pitkää mustaa esinettä tuolla lahdella?"