Sen kuono ja korvat hiukan väreilivät, mustat silmät kiiluivat tulen loisteessa. Se kiipesi korkeammalle hirrelle, kynsi kylkiään, nousi sitten takajaloilleen, päästi taas muutaman vingahduksen, samanlaisen kuin he olivat niin usein kuulleet, mutta pian ne kävivät äänekkäämmiksi ja yhtämittaisiksi:
Pio, pio, pio, pio, pio, pio, pio, pio, oo.
Trii, trii, trii, trii, trrrrrrrrrr,
Turr, turr, turr, tur, tur,
Uii, uii, uii, uii —
Hiiri pienoinen istui pystyssä takajaloillaan, vatsalihakset liikkuivat, suu haukotteli sen näin soitellessa. Puolen minuttia tätä kesti, sitten Skookum teki äkkihyökkäyksen; mutta hiiri oli vikkelä ja livahti äkkiä reikänsä turviin.
Rolf katsoi kysyvästi Kuonabiin.
"Se on mishabohkuas, laulava hiiri. Se tulee aina kertomaan, että sota on ovella. Pian tapellaan."
[LXVI.]
Rolf oppii hiipimään.
"Oletko sinä koskaan nähnyt sodittavan, Kuonab?"
"Ugh! Vallankumouksessa; olin kenraali Gatesin vakooja."
"Puheista päättäen meitä luultavasti tarvitaan ennen vuoden loppua. Mitä aiot tehdä?"