Parissa tunnissa he aamulla astuivat ranskalaisen mökille. Hän avasi nahkakimppunsa; siinä oli monta saukkoa, koko joukko näätiä, joku ilves ja yli kolmekymmentä majavaa. Koko kimppu oli kaupan kahdesta sadasta dollarista. Lyons Fallsissa niiden arvo oli kaksi sen vertaa.
Rolf huomasi, että tässä voitiin tehdä hyvät kaupat. Hän kuiskasi: "Kuonab, me voimme saada niistä kahta vertaa enemmän. Mitä arvelet?"
Intiani vastasi vain: "Ugh! Sinä olet Nibowaka."
"Me suostumme ehdotukseenne, jos voimme sopia maksusta, sillä minulla ei ole rahoja mukanani, ja mökilläkin on minulla tuskin pariasataa dollaria."
"Onko tabakki? Ja tee?"
"On; enemmänkin."
"Voiko te hakea? Si?"
Rolf vaikeni, katsoi maahan ja sitten ranskalaista suoraan silmiin.
"Luotatteko minuun, että nyt otan mukaani puolet nahkoista; loput saan, kun palaan rahat mukanani."
Ranskalainen näytti vähän hämmästyvän, sanoi sitten: "Parbleu, te katso ulos hyvältä. Se ole hyvä. Te varma hyvä mies, parbleu."