[LXIX.]
Ogdensburg.
Sama lumimyrsky yhä raivosi seuraavanakin päivänä, kun Skookum ilmeisin merkein osotti, että se vainusi jotain.
On aina parasta saada selville, mikä koiranne huomiota herättää. Kuonab katsoi tuikeasti Skookumiin. Tämä viisas nelijalkainen haisteli kiihkeästi ylös ilmaan, eikä maata. Sen niskakarvat eivät kohonneet pystyyn, ja se tumma karvatukko, joka jokaisella harmaalla tai keltaisella koiralla on hännän juuressa, oli sileänä.
"Se haistaa savua", päätti intiani sukkelaan. Rolf osotti vastatuuleen ja teki kysymismerkin. Intiani nyökkäsi.
Heidän velvollisuutensa selvästikin oli tutkia, kuka oli tämä savuava naapuri. He eivät nyt olleet kovinkaan kaukana St. Laurentista. Saattoihan olla mahdollista, että savu oli merkki vihollisjoukosta, mutta paljon todenmukaisempaa oli, että se kohosi ystäväin tulilta; ja kaikkein uskottavimmalta tuntui, että se nousi jonkun uudisasukkaan mökistä, josta he saattoivat saada matkan johtoa.
He polvesivat syrjään. Tuuli siirtyi nyt oikean posken puolelta suoraan eteenpäin ja puhalsi vasten heidän kasvojaan. Rolf kulki eteenpäin, kiirehtien kulkuaan, kunnes hän oli niin kaukana edellä kuin mahdollista, katoamatta näkyvistä. Mailin päästä alkoi maa aleta, metsä vahveni, tuuli asettui, eikä ilmassa enää tuiskunnut yhtä sakealta lentävää lunta. Rolf tuli pitkälle ja syvälle tieaukeamalle, joka kierteli metsän halki ja jolla oli sangen kovaa lunta. Jäljet olivat peittyneet uuden pehmeän lumen alle, mutta ne olivat yhä vielä verekset ja johtivat asutuksiin, jotka Skookum oli vainunnut.
Rolf kääntyi ympäri ja kehotti merkillä heitä odottamaan. Sitten hän lähti varovasti kulkemaan mutkailevaa tienpohjaa.
Parinkymmenen minutin kuluttua alkoivat asutuksen merkit käydä yhä ilmeisemmiksi. Tiedustelija tuli vihdoin metsän reunalle, josta hän näki avoimen, kaltevan rinteen takana leveän joen ja sen rannalla sahan, sekä sahan ympärillä tavanmukaisia erämaan ränstyneitä lautavajoja, latoja ja lautapinoja.
Työ näytti olevan seisauksissa ja se kummastutti Rolfia, kunnes hän muisti, että oli sunnuntai. Rohkeasti hän lähestyi ja kysyi pomoa. Hänen koko ulkomuotonsa ilmaisi metsämäestä, ja sellaiseksi häntä luuli pomokin.