"Tavallisesti ne peittävät sen lehdillä ja mullalla, ja ainoa merkki on niiden oma haju. Mutta se on kylläkin väkevä, ja joka kettu sen tuntee."
"Rakentaako susikin kätköjä?"
"Kyllä, susi, kuguari, portimo, orava, sininärhi, varis, pöllö, hiiri, kaikki tekevät ja jokaisella on oma merkintätapansa."
"No mutta jos kettu löytää suden kätkön, varastaako se sen?"
"Aina. Ketun ja suden välillä ei ole mitään lakia. Ne käyvät aina sotaa. Vain ketun ja ketun ja suden ja suden välillä on laki."
"Se on sitten samalla tavalla kuin ihmistenkin kesken, eikö niin? Mekin sanomme: 'Ei sinun pidä varastaman', mutta kun sitten varastetaan intianilta maat ja ranskalaiselta laivat, niin sanotaan: 'Niin, mutta se ei olekaan varastamista, kun ottaa viholliselta, se on rehellistä kauppaa'."
Kuonab nousi heittääkseen tuleen muutaman risun, kävi sitten kääntämässä wigwamin savureiän kannen, sillä tuulikin oli kääntynyt, ja kansi oli käännettävä, jotta savureikä vetäisi. He kuulivat taas monta kertaa saman kimakan "japp jurr'in" ja jonkun kerran matalammankin äänen, joka ilmaisi koiraksenkin olevan majan lähitienoilla, epäilemättä etsimässä ruokaa kotiin viedäkseen.
[IX.]
Missä jousi on pyssyä parempi.
Kaikista yleisistä harhaluuloista, mitä intianeista on säilynyt, on sitkeimmin pitänyt puoliaan se, että muka heidän keskuudessansa naiset tekevät kaiken työn. Taloustyöt he kyllä tekevät, se on totta, mutta kaikki raskaammat työt, jotka käyvät yli heidän voimiensa, tekee mies. Miesten osalla ovat metsästyksen, venematkain, taivallusten monet kovat rasitukset ja niiden lisäksi paljon vähäisempiä askareita, kuten lumikenkäin, jousien, nuolien ja veneitten teko. Jokainen metsästäjä tavallisesti itse valmistaa oman jousensa ja nuolensa, ja jos, kuten usein tapahtuu, yksi heistä osottautuu taitavammaksi ja valmistaa parempia aseita, niin tavallisesti toiset niitä vaihtavat semmoisilla esineillä, joita he osaavat paremmin tehdä.