Toiseksi nopeuskoe: Osaatteko ampua niin sukkelaan, että teillä on yht'aikaa viisi nuolta ilmassa? Jos sen osaatte, niin olette hyvä. Voitteko pitää kuusi? Silloin olette jo sangen hyvä. Seitsemän on ihmeteltävää. Ennätys kuuluu olevan kahdeksan. Viimeksi voiman koe: Voitteko jännittää niin jämeän jousen ja antaa nuolen lähteä niin puhtaasti, että se lentää 250 askelta tai kymmenen askeleen päästä lävistää valkohäntähirven. Puhe kulkee eräästä sioux-intianista, joka samalla nuolella lävisti kolme antiloppia, eikä ollut tavatonta, että nuoli kerrassaan lävisti valtavan puhvelin kyljestä kylkeen. Kerran muuan sotilas samalla nuolella lävisti puhvelin ja vielä tappoi sen toisella puolella juoksevan vasikankin.
Jos olette näin kolmenkertaisesti etevä, niin pudotatte riekon tai oravan joka nuolella, voitte joka lintuparvesta saada viisi tai kuusi, voitte viidenkolmatta askeleen päästä tappaa valkohäntähirven, eikä silloin nälkä ahdista, jos lienee metsässä riistaa.
Rolf tietysti innokkaasti halusi päästä taitoaan koettelemaan oikeassa metsästyksessä, mutta monta kertaa hän ohi ampui ja monta nuolta menetti tai särki, ennenkuin oli saanut edes punaisen oravan, ja näin hän ainakin oppi entistä enemmän kunnioittamaan niiden taitoa, jotka voivat jousella elatuksensa hankkia.
Olkoon siis tämä kokeena ja taidon näytteenä niille, jotka pitävät itseään metsämiehinä: Menkööt yksinään erämaahan, jossa on riistaa, ainoastaan jousi ja nuolet aseina, kulkekoot jalan 250 mailia ja eläkööt koko ajan metsästä.
[X.]
Rolf ulkona työssä ja sen seuraukset.
Se on saamattomista saamattomin, joka ei ole kuningas jossain pienessä kolkassa, sano' Si Sylvanne.
Se joka on sinulle vääryyttä tehnyt, ei koskaan anna sinulle anteeksi, ja se taas, joka on sinua auttanut, pysyy ainiaan suosiollisena. Ei tosiaan ole mitään, joka siihen määrään toiseen kiinnittää kuin tieto, että on tuota toista auttanut.
Kuonab auttoi Rolfia ja siten kiintyi häneen enemmän kuin moneen naapureistaan, joiden kanssa hän oli ollut vuosia tuttava; hän milt'ei alkoi vieraastaan pitää. Sattumoisin he olivat yhteen joutuneet, mutta sangen pian ilmeni, että heidän välillään oli syntymässä ystävyys. Rolf oli vielä liian lapsellinen ajatellakseen etäisempää tulevaisuutta, ja niin oli Kuonabkin. Useimmat intianit ovat vain isoja lapsia.
Mutta yhtä asiaa Rolf kuitenkin ajatteli — hänellä ei ollut oikeutta elää Kuonabin majassa, hankkimatta kohtuullista osaa jokapäiväisistä tarpeista. Kuonab hankki elantonsa osaksi metsästyksellä, osaksi kalastuksella, osaksi vasuja myymällä ja osaksi tilapäisellä työllä naapureissa. Rolf ei vielä ollut oppinut maankulkurin tavoille, ja kun hänelle selvisi, että hän ehkä tulisi viettämään kaiken kesää Kuonabin kanssa, niin hän sanoi suoraan: