Puolivälissä sitä kolmen kilometrin pituista matkaa, joka oli meidän majastamme Carberryn kylään, oli farmien rajapyykki. Se oli tanakka, matalalle kummulle pystytetty paalu ja näkyi hyvin pitkälle.
Pian huomasin, ettei Bingo kertaakaan kulkenut ohi tarkoin tutkimatta tuota salaperäistä paalua. Kohta sain nähdä, että myös arosudet ja kaikki muut lähiseudun koirat kävivät paalulla. Ajan pitkään tein kaukoputkella joukon havaintoja; opin ymmärtämään asian oikean laidan ja sain luoda silmäyksen Bingon yksityiselämään.
Paalu oli koiraheimon yhteinen, sovittu merkkipaikka. Tarkan hajuaistinsa avulla jokainen koiransukuinen eläin saattaa jäljistä päätellä, keitä muita on hiljakkoin ollut paalulla. Lumen tultua sain tietää vielä paljon muuta. Huomasin että tämä paalu oli vain yksi rengas suuressa järjestelmässä, johon kuului lukuisia muita merkkipaikkoja laajalla alueella. Toisin sanoen: koko seutu oli jaettu piireihin, joilla kullakin oli merkkinsä. Tämmöisenä oli aina jokin näkyvä pylväs, kivi, puhvelinkallo tai muu esine, joka sattui olemaan sopivalla paikalla. Seikkaperäiset havaintoni selvittivät, että seudulla toimi saneen täydellinen uutistenvälitysjärjestelmä.
Jokainen susi tai koira poikkeaa sille merkkiasemalle, joka on lähinnä sen matkasuuntaa; se menee tiedustelemaan, keitä viimeksi on ollut siellä, aivan kuten me käymme matkalta palattuamme klubilla vilkaisemassa vieraskirjaa.
Olen nähnyt Bingon tulevan paalulle, nuuskivan, tarkastavan ympäristöä ja murisevan niskakarvat pystyssä ja silmät palavina; sitten se raapii takajaloillaan innokkaasti ja ylenkatseellisesti ja poistuu lopulta sangen hitaasti katsahtaen vähän väliä taakseen. Tämä kaikki merkitsee:
— Grrh! vuuf! McCarthyn likainen rakki vain? Vuuf! Pidänpä silmällä sitä tänä iltana. Vuuf! Vuuf!
Toisella kertaa se alkutoimitusten jälkeen näkyi tulevan erityisen tarkkaavaiseksi ja tutki huolellisesti paikalla käyneen kojootin jälkiä. Jälkeenpäin sain tietää, että se puheli itsekseen:
— Kojootin jäljet, tulevat pohjoisesta, haisevat kuolleelle lehmälle.
Todellakin! Pollworthin vanha Kirjo on kai vihdoinkin kuollut.
Kannattaa käydä katsomassa.
Toisella kertaa se heiluttaa häntäänsä, juoksee pieniä kierroksia ja tulee yhä uudelleen takaisin tehdäkseen omat jälkensä selvemmiksi. Tämän kaiken se tekee veljensä Billin varalta, joka juuri on isäntineen palannut matkalta ja on jo ehtinyt käydä paalulla ilmoittamassa tulostaan. Ei siis ollut sattuma, että Bill eräänä yönä tuli Bingoa noutamaan ja molemmat yhdessä menivät läheiselle kummulle ja juhlivat siellä olevalla hevosenraadolla jälleennäkemistä.
Toisinaan Bingo innostui saamistaan tiedoista niin, että se lähti jälkiä myöten viilettämään seuraavalle merkkiasemalle saamaan tarkempia uutisia.