Toisinaan taas tarkastuksesta oli tuloksena vain se, että Bingo jäi vakavasti aprikoimaan, ikään kuin se olisi tuuminut itsekseen: "Mutta mitä hittoa tämä on?" tai: "Enköhän vain tavannut tuota veikkoa viime kesänä!"
Eräänä aamuna tullessaan paalulle Bingo näytti kovasti pelästyvän. Kaikki karvat kohosivat pystyyn, häntä painui riipuksiin ja vavahteli ja vatsa tuli äkkiä kipeäksi; varma merkki siitä, että se oli kauhun vallassa. Se ei osoittanut halua seurata jälkiä tai tiedustella enempää, vaan palasi kotiin. Puoli tuntia sen jälkeen sen häntä yhä vapisi ja sen ilmeestä näkyi joko vihaa tai pelkoa.
Tarkastin noita jälkiä ja sain selville, että Bingon kielellä tuo puolipelokas kurkkuääninen "grrr-uff" merkitsee isoa sutta.
Tällaisia asioita opin Bingolta. Kun sittemmin satuin näkemään, miten se nousi kylmästä makuupaikastaan tallin oven luota, venytteli jäseniään, pudisteli lunta pörröisestä turkistaan ja katosi pimeään, ajattelin usein:
— Ahaa, vanha koira! Tiedänpä, minne aiot ja miksi kartat majan suojaa. Tiedän, miten osaat tehdä öiset retkesi niin sopivaan aikaan ja tiedät minne mennä, miten ja mistä hakea.
5
Syksyllä 1884 jätimme De Wintonin farmin autioksi ja Bingo sai muuttaa lähimmän naapurimme Gordon Wrightin taloon, so. talliin, ei sisälle.
Penikka-ajastaan saakka se oli ollut vastahakoinen tulemaan sisään muulloin kuin ukonilmalla. Ukkosta ja pyssyä se pelkäsi kovin — epäilemättä jälkimmäinen pelko oli myöhäisempi ja johtui jostain epämiellyttävästä pyssyihin liittyvästä kokemuksesta. Pian näemme, mikä näihin saattoi olla aiheena. Kylmimmälläkin säällä se nukkui yönsä ulkona tavanomaisella paikallaan tallin luona. Ilmeisesti Bingosta oli mitä suurin nautinto olla öisin aivan vapaana, ja se kulki yöretkillään monen kilometrin päähän kotoaan. Selvä todistus tästä oli esimerkiksi se, että eräät meistä sangen etäällä asuvat farmarit lähettivät Gordonille sanan, että ellei hän pidä koiraansa sisällä öisin, niin he turvautuvat haulikkoon. Bingon pyssyn pelosta saattoi päätellä, ettei uhkauksia ollut sanottu leikillä. Muuan mies, joka asui hyvin kaukana, sanoi eräänä talvi-iltana nähneensä suuren mustan suden tappavan kojootin lumihangella, mutta perästäpäin hän muutti mieltään ja arveli, että sen onkin täytynyt olla "Wrightin koira". Mihin tahansa ilmestyi talvella hevosen tai lehmän haaska, sinne Bingo varmasti löysi tien. Se karkotti paikalta arosudet ja aterioi mielin määrin.
Toisinaan Bingon yöretkien päämääränä oli vain vierailu jonkun etäisen naapurin koiran luona, ja huolimatta kostonhimoisista uhkauksista ei näyttänyt olevan ensinkään pelättävissä, että Bingon suku loppuisi. Vieläpä muuan mies vakuutti nähneensä naarasarosuden, jolla oli kolme muuten emonsa näköistä pentua, mutta ne olivat tavallista suurempia ja mustia, ja kuonon ympärillä oli valkea rengas.
Olipa tämä totta tai ei, ainakin näin itse seuraavan tapauksen. Maaliskuun loppupuolella ajaessamme reellä yli preerian ja Bingon juostessa perässä näin arosuden nousevan eräästä maakolosta. Se lähti pakenemaan, ja Bingo kävi heti takaa-ajoon. Susi ei näyttänyt pitävän pakoon pääsyä kovin tärkeänä, ja pian Bingo oli saavuttanut sen. Mutta ihme ja kumma, tappelua ei syntynytkään! Bingo juoksenteli hyväillen suden rinnalla ja nuoleksi sen kuonoa.