Hän sulki oven ja istahti jälleen odottamaan.
Kaikki kävi yhä selittämättömämmäksi.
Käytävään johtava ovi aukeni. Oliko se Elli? Hänen Ellinsä?
Samettisessa aamunutussa?
He syleilivät ja suutelivat toisiaan. Hän tunsi, että tyttärestä tuoksahti hyvä hajuveden lemu, ja hän taputteli isää selkään, niinkuin entisaikoinakin.
Lautamies sai joukon nuhteita, ettei ollut ilmoittanut, milloin aikoi tulla. Oliko matka sujunut hyvin? Oliko hän väsynyt? Hän oli kai matkustanut kolmannessa luokassa eikä ollut saanut nukkua. Tahtoiko hän peseytyä? Klara ja Signe nukkuivat. He olivat väsyksissä ja tarvitsivat niin hyvin lepoa. Kyllä hän voisi odottaa? Ajatellappa, kuinka hauskaa, että isä on tullut! Nyt hulluttelisivat he oikein lujasti yhdessä. Mitä hän halusi päivällä tehdä? Tahtoiko hän ajelemaan ja kaupunkia katselemaan?
Hän ei muuta tahtonut kuin kupin kahvia ja voileivän.
Sen hän kyllä saisi. Eikö hän halunnut munaa myöskin ja pilsneriä tai portteria.
Hän teki torjuvia kädenliikkeitä.
"Rakas lapsi, näin varhain aamusella."
Elli nauroi.