"Mitä naurat, isä?"
"Hohhoo! Ajattelen teitä, kun olitte pieniä, lapseni. Ette te silloin liikutelleet käsiänne tuolla tavoin. Kun kirnusitte ja lypsitte ja haravoitte. Hohhoo!"
"Sen kyllä pian oppii, kun vaan on ymmärrystä", vastasi Elli.
"Ja sitä teillä on, sen tiedän. Sitä meillä smoolantilaisilla on kaikilla. Oikein hyvä ymmärrys."
He nauroivat kaikin.
"Nyt pitää meidän lähteä", sanoi Signe.
"Konditoriaan?" uskalsi lautamies.
"Niinpä niin."
"Hohhoo! Kuinka te mahdatte ansaita rahoja siellä?"'
"Siitä voit olla varma."