Lautamies sai tytöiltä jäähyväissuutelon ja jäi Ellin kanssa yksin. Tytönletukka toi kahvia ja konjakkia. Ja Elli otti esille sikaareja ruokakaapista.
"Nytpä isä saat oikein hienon sikaarin."
"Onko teillä niitäkin?"
"Me itse poltamme vain paperosseja, mutta jos joku tuttu tulee, niin — —"
Elli keskeytti.
Lautamies ei huomannut mitään. Hän maisteli paraillaan konjakkia ja havaitsi sen suloiseksi. Hän käänsi pulloa.
"No, kiitoksia paljon, Salignacia, niinkuin itse maaherralla!" Hän katsoi Elliin.
"Jospa tietäisit, kuinka minusta on hauskaa, kun teillä on näin hyvä olla, pikku tyttöseni." Hän taputti Elliä polvelle.
Tyttö hymyili ja kohotti kulmakarvojaan halveksivin ilmein.
"Me saamme ahertaa myöskin. Emme koskaan pääse vuoteeseen, ennenkuin myöhään yöllä. Ja kun tulemme kotiin, olemme niin väsyneitä toisinaan, että tuskin jaksamme riisuutua."