Rosberg lähti neuvottuun suuntaan. Ihastuttavat naiset, kokonaiset kukkaistarhat hatuissaan, heittivät häneen katseita, niin että hän sai sydämentykyntää ja ankaraa kiirettä ennättääkseen nähdä kaikkea, mitä he näyttelivät sekä ylhäältä että alhaalta.
Hän pysähtyi kahvilan ulkopuolelle.
Hohhoo!
Vai sellaisessa kahvilassa tyttäret olivatkin!
Hän katsoi nimeä. Se oli sama.
Tuolla sisällä siis ansaitsivat tytöt rahansa. Herrakahvilassa!
Hän meni puistoon ja katsoi sisälle ikkunanruuduista.
Tupakansauhu kaareili paksuna siellä. Huone oli täynnä herroja, pelkkiä herroja, nuoria enimmäkseen. Seinissä oli peilejä ja ne monistivat loppumattomiin herrat ja kattokruunut ja pöydät ja punssilasit ja jäähdytysastiat.
Hän etsi tyttäriään.
Tuossa istui Signe oviverhon luona ja näytti harmistuneelta. Klara tuli kantaen tarjotinta täynnä pulloja ja laseja — että hän jaksoi mutta missä oli Elli.