"Ja oletko sinä naapurinani?" sanoi Akontios hymyillen.
"Minä asun täällä Laogoraksen luona, joka vaalii ja hoitaa minua niinkuin omaa lastaan. Sehän on omituinen sattuma! Mutta mistä sinä tulet? Et rakennuksesta ainakaan — sillä sinne vast'ikään katsahdin."
"Tuossa, tuolla pienellä kummulla olen istunut ja katsellut teitä."
Tyttö punastui uudelleen.
"Ei sinulla ole mitään syytä punastua", sanoi Akontios. "Ei mikään
Spartankaan tyttö olisi voinut käyttäytyä siveämmin eikä järkevämmin.
Tuo nuori mies näkyy oikein olevan kiihkoissaan rakkaudesta."
Neaira katsahti häneen.
"Sinä sanot sen ikäänkuin se olisi sinulle käsittämätöntä. No niin,
Neaira on kauvan tiennyt, ett'ei hän ole kaunis."
"Päinvastoin, sinä olet hurmaavan kaunis."
"Älkäämme puhuko siitä! Muutoin — mitä tärkeitä asioita oli sinulla mielessä aamupäivällä? Minä tervehdin sinua Kreonin kuvapatsaan luona — mutta ei sinulla näkynyt olevan silmiä eikä korvia."
"Minä olin alakuloinen", sanoi Akontios.