Hän kääntyi orjaan.
"Sano viestille, joka tämän toi, että tahdon ottaa vastaan kirjeen kirjoittajan täällä salissa."
Kokoontuneitten uteliaisuus oli noussut korkeimmilleen, ja he unhottivat kokonaan juomisen. Filostratos jäi kylmäksi ja umpimieliseksi.
"Tehän tulette olemaan todistajina siihen, mitä hän tuo esiin", sanoi hän hymyillen. Sitten lisäsi hän vähän närkästyneenä:
"Ettekö arvaa sitä? No, jumalien nimessä, ettehän te muutoin ole hitaita arvaamaan arvoituksia, jotka ovat tätä vaikeammat! Hän tulee pyytämään mahdottomia. Karidemos on antanut hänelle toimeksi pyytää meidän apuamme merirosvoja vastaan."
"Meidän apuamme?" huusi Ximmias. "Mekö taistelisimme ystävällisen naapurimme Mileton puolesta? Sehän kuuluu satyripelin oikulta."
"Mutta niin se on. Loukkaajilla on lyhyt muisti."
Vähän ajan kuluttua astui Oloros, muutamien nuorten miesten seurassa, jalolla arvokkaisuudella huoneesen. Filostratos käski tarjota tulijoille pikarillisen oivaa viiniä. Sitten puhui Oloros vähän epävakaisella äänellä:
"Varmaankin sinua kummastuttaa, rakas Filostratos, että Mileto kauheassa hädässään kääntyy juuri sinun puoleesi. Todellakin minä, joka aina katkerasti olen surkutellut Miletolaisten vääryyksiä Ikariaa kohtaan, huomaan hyvin ristiriitaisuutta käytöksessämme. Varmaan olisinkin neuvonut arkonttia luopumaan aikeestaan, joll'en hänen kanssaan olisi lujasti vakuutettu siitä, ettei yksikään läheisistä kaupungeista ja saarista kykene niin täydellisesti kukistamaan merirosvojen valtaa, kuin Drakanonin hallitsija. Korvaukseksi pyydetystä avusta arkontti tarjoo runsasta sotakustannusten hyvitystä, ja myöntää myöskin kaikki ne kauppaedut Latmon lahden rannoilla asuvaisten kanssa, joita tähän asti turhaan olet pyrkinyt saavuttamaan. Pelasta siis hädän-alaiset heimolaisesi ja ajattele kaikkien inhimillisten olojen katoavaisuutta!"
"Minä en anna apua", sanoi ruhtinas lujalla päättäväisyydellä. "Voiko Mileto myöskin korvata minulle kaikkien niiden Ikarian kansalaisten veren, jotka sota minulta tempaisi? Ja toiseksi: se, mitä te minulle tarjootte, joutuu minun haltuuni kumminkin niin pian kuin Karidemoksen valta murtuu; sillä yksistään hän ja hänen puoluelaisensa, eikä koko kansa, vastustavat vaatimuksiani. — Auttaakseni todellisesti ystävällismielistä kaupunkia, en säästäisi kansalaisteni enkä omaa vertani; mutta pelastaa omalla hengenvaaralla muukalaisia, vieläpä vihollisia turmiosta, älä pyydä sitä keneltäkään kellä on terve järki."