Kun Konon sai tietää, että kaikki oli saatu ilmi, pakeni hän Prienestä Paflagoniaan. Vasta monen vuoden kuluttua tuli hänelle Akontioksen jalomielisyyden kautta mahdolliseksi palata.
Mutta uuden kuun keskivälillä kaikuivat häälaulut pitkin Mileton katuja, sulostuttaen nuoren kuvanveistäjän ja Karidemoksen tyttären vihkiäisiä. Avara, väkirikas kaupunki oli lukemattomine seppeleineen ikäänkuin yksi ainoa suuri juhlasali. Onnea ja tyytyväisyyttä loisti kaikkien silmistä, ja aina myöhään yöhön asti paloivat roihuavat tulisoitot torilla ja pitkin silmän-siintämättömiin ulottuvaa satamakatua. Taivaallisen soiton pauhaavat sävelet kaikuivat sen thalamoksen ympärillä, jossa Mileton ihanin morsian riisui morsiushuntunsa — Kydippe kuolemattoman Afroditen maallinen perikuva.