— Mitä sillä tarkoitat?
— Onhan sillä luonaan muudan pulska tytön nupukka, hieman moukkamainen, niinkuin sellaisilla vuorimailla tytöt tavallisesti ovat. Mutta ei Paris häneen kovinkaan kiintynyt ole. Miksi tätä utelet?
— No, minä nyt vain kyselen ilman aikojani.
— Mitä te siinä supattelette, kysyi Pallas närkästyneenä.
— Afrodite vain kyseli, onko Paris naimaton, vastasi Hermes.
— Mitä se hänelle kuuluu! — Onko hän siis naimaton? Onko hänellä sotaisia taipumuksia ja asuuko hänessä maineenhalua, vaan onko hän vain tavallinen lehmänpaimen?
— En osaa varmasti sanoa, mutta onhan nuorella miehellä aina maineen halua.
— Tuolla näen jo Pariksen, huudahti Hermes. — Katsokaa tuonne, tuo poika tuolla lammasnahka-viitassa, paimensauva toisessa kädessä, toisessa paimenpilli. — Hyvää päivää, lehmänpaimen!
Tuomarin edessä.
Paris varjostaa silmiään ja tuijottaa outoihin tulokkaisiin. Vihdoin hän lausui: