Kloto: Seis, Mikyllos, on ankarasti kielletty sillä tavalla kulkemasta tästä yli.
Mikyllos: Ehkäpä niinä ennen muita ehtisin toiselle rannalle.
Kloto: Se ei käy päinsä. Meidän täytyy soutaa häntä vastaan ja ottaa hänet laivaan. Vedä hänet sisään, Hermes!
Karon: Mihin panemme hänet istumaan? Näithän sinä, että kaikki paikat ovat täynnä.
Hermes: Voihan hän nuokkua tyrannin olkapäillä, jos se sinun mielestäsi sopii.
Kloto: Mainio päähänpisto! — No astu laivaan ja kapua tuon onnettoman niskaan!
Kyniskos: Karon, lienee parasta, että heti sanon sinulle totuuden; en voi penninpyörääkään maksaa ylimenostani, sillä paitsi tätä konttia ja keppiä en omista yhtään mitään. Jos sinä taas tahdot, että minä pumppuan tai autan soutamisessa, niin valmis olen. Sinä tulet olemaan tyytyväinen, jospa vain annat minulle aimo airon.
Karon: No souda sitten.
Kyniskos: Saanko minä vielä luvan laulaa?
Karon: Anna soida, jos kauniin venelaulun osannet.