Kyniskos: Osaan useampiakin. — (Hän laulaa.) Kuuletko sinä miten nuo minua säestävät vinkumisillaan?
Rikas mies: Voi minun aarteitani!
Toinen: Voi minun ihanoita kartanoitani!
Kolmas: Höh! Höh! Lapsiparkani!
Neljäs: Kuka viinit poimii, jotka minä vuosi sitten istutin?
Hermes: Mikyllos, etkö sinä ymmärrä itkeä? Ei käy päinsä, että tästä kukaan kuivin silmin kulkee yli.
Mikyllos: Jätä minut rauhaan, Hermes; ei minulla ole syytä ulvomiseen, kun vauhti sujuu näin nopeasti.
Hermes: No huokaile nyt edes vähäsen noudattaaksesi yleistä tapaa.
Mikyllos: No voinhan minä ulvoa, koska sinä niin tahdot, Hermes. — Voi minun purakkoani! Voi minun vanhoja tohveleitani! Huh, huh, huh, minun repaleiset kengänpohjani! Kuka nyt perii minun veitseni ja minun naskalini? — (Hermekselle.) Eiköhän tämä jo riitä minun naukumistani? — Mehän olemme jo melkein rannassa.
Karon: Hei, rahat tänne. Anna sinäkin obolisi, Mikkoseni!