Kyniskos: Tässä seison nyt ilkosillani. Tutki nyt, onko arpia.
Radamantys: Hän on todellakin vallan puhdas, on vain muutamia kalpeita laikkuja jäljellä. Mitenkä ne ovat selitettävissä, Kyniskos?
Kyniskos: Näetkös, hyvä herra. Sain arpia niihin aikoihin kuin surutöin olin. Kun sitten rupesin oikein perusteellisesti filosofeeraamaan, hävisivät arvet kuin poispestyinä.
Radamantys: Sinäpä olet mainion lääkkeen keksinyt, hyvä ystävä. Sittenkuin täällä olet toiminut todistajana tyrannia vastaan, voit lähteä autuaitten saarille. — Ota tuo mies matkaasi, hänhän on puhdas kuin palttinapalanen. Kuka hän on?
Mikyllos: Suutari Mikyllos.
Hermes: Nyt on tyrannin vuoro. Megapentes, astu esille! Raivotar, kisko hänet väkisin tuomarin eteen, jos hän niskoittelee. Ja sinä, Kyniskos, aloita nyt syyttees miestä vastaan ja tuo esille todistukset.
Kyniskos: Vaikka tyrannin arvet puhunevat selvää kieltänsä, tahdon lyhyesti kertoa hänen elämäkertansa. Kuninkaana hän keräsi ympärilleen valtakuntansa kaikkein roskaisimmat miehet, jotka eivät mitään konnantyötä kavahtaneet. Näillä hän tapatti, kidutti ja rääkkäsi alamaisiaan julmimmalla tavalla. Varakkaat hän tapatti ja ryösti heidän omaisuutensa, kellä oli kauniita vaimoja tai tyttäriä, sen hän surmasi, jollei se luovuttanut niitä hänelle. Kaikki ne kunnon kansalaiset, jotka paheksuivat hänen hurjaa komentoaan ja hänen mässäämisiään, ne hän saattoi tuhon omiksi. Katso, kuinka monta todistajaa tässä astuukaan esille todistamaan häntä vastaan!
Radamantys: No, mitäs sanot näitä syytöksiä vastaan?
Megapentes: Kaikki muut ovat tosia, mutta mitä Kyniskos puhuu tyttärien ja vaimojen häpäisemisistä, se on valetta.
Kyniskos: Kutsuttakoon tyrannin vuode ja lamppu todistajiksi. — Tuossahan ne ovatkin.