Zeus: Voi veikkonen, minusta saat puhua miten vapaasti tahansa. Aiotko minultakin riistää kansalaisoikeuden taivaassa?
Momos: Kreetassa puhutaan sinusta vieläkin pahempaa, siellä näytellään sinun hautaasi. Minä tahdon sinulle sanoa, niistä sinua pääasiallisesti voi morkata. Sinä itse, Zeus, olet antanut aluksi aihetta kaikkiin näihin lainvastaisiin epäjärjestyksiin, ja meidän yhteiskuntamme ei olisi näin rumentunut sekasikiöillä, jollet sinä niin usein olisi pitänyt yhteyttä kuolevaisten naisten kanssa ja niin monessa eri ilmestysmuodossa leikkinyt rakastajaa heidän luonansa, niin että meitä usein hirvitti, että ne sinut ottavat härkänä kiinni ja teurastavat sinut tai kultakappaleena sinusta muodostavat kaulaketjuja, rannerenkaita ja korvakoristeita. Sinussa itsessäsi on vika, että taivas on täyteen tungettu noita puolijumalia, sillä muiksi en voi heitä nimittää. Tästä aiheesta olisi niin paljon puhumista, että mieluummin keskeytän tähän.
Zeus: Elä mitään Ganymedestä vastaan tuo esille, Momos! Minä pahastuisin suuresti, jos sinä pahoittaisit tuota suloista nuorukaista hänen sukuperänsä takia.
Momos: Niinpä en siis virkkane mitään eräästä kotkasta, joka myöskin on taivaassa, niin, melkeinpä istuu sinun valtikkasi huipussa ja on tehnyt pesänsä ihanpa sinun pääsi päälle, arvattavasti koska luulee kuuluvansa perhekuntaan — Ganymedeen takia ei siis enempää hänestä! Mutta Attis ja Korybas ja Sabazios. Mitenkä on voinut tapahtua, että nekin ovat tänne kutsutut? Ja tuo meedialainen Mitras tuolla kauhtanoineen ja hiippoineen, mies, joka ei kreikan kielestä tunne halaistua sanaakaan, ja joka ei edes tajua, mitä se meinaa, kun hänelle sanoo: kippis. Epäilemättä skyytit ja geetit juuri näitten hienojen herrasmiesten takia omavaltaisesti, meistä välittämättä, loukkaavat kuolemattomuuden pyhyyttä ja suorastaan hartiavoimillaan tunkeutuvat jumaliksi, milloin heitä vain haluttaa. Ja mitenkä tuo Salmoxis, merkeistään päättäen orja, on pujahtanut meidän joukkoomme? Ja kumminkin, kaikki tämäkin olisi siedettävää; mutta sinä egyptiläinen, palttinoihin kiedottuine koiranpäinesi, kuka sinä olet, hieno herraseni, mitenkä sinun päähäsi on pälkähtänyt, ettäs tahdot käydä jumalasta, sinä haukkuja. Ja mitä tahtoo tuo memfiläinen härkämullikka (Apis), joka ottaa vastaan polvennotkistuksia, lausuu oraakkelinlauseita ja pitää profeettoja palveluksessaan. Häpeän myöskin ibislintuja, apinoita ja pukkeja, joita meille Egyptistä, ties miten, on taivaaseen tupattu; mutta todellakin, mitenkä te muut jumalat voitte kärsivällisesti sietää, että tuollaisia kuvatuksia yhtä paljon tai vielä enemmänkin palvotaan kuin teitä itseänne, tai miten voit sinä, Zeus, kärsiä, että sinulle pukinsarvet pistetään päähän, — sitä en minä jaksa käsittää?
Zeus: Mitä sinä egyptiläisistä puhut, on todellakin inhoittavaa. Kumminkin kätkeytyy näihin seikkoihin salainen oppi, ja ken ei niihin ole perehtynyt, hänellä ei ole oikeutta ryhtyä niitä pilkkaamaan.
Momos: Vaaditaanko meiltä lorujen lopuksi salaisoppia tietääksemme, että jumalat ovat jumalia ja koiranpäät koiranpäitä?
Zeus: Annappas egyptiläisten asiain olla rauhassa, sanon minä; tahdomme vastakertana ottaa ne asiat pohdinnan alaiseksi. Jatka siis, jos sinulla vielä jostakin on muistuttamista.
Momos: Tietysti Amfilokosta vastaan, joka, vaikka on hullun äidinmurhaajan poika, tästä huolimatta Kilikiassa leikkii rohkeasti ennustajaa ja kahdesta kurjasta obolista syöttää valheitaan ihmisille, jotka hänen puoleensa kääntyvät. Siitä johtuu myöskin, että sinä Apollon olet kadottanut luottamuksen, ja että jokainen kivi ja jokainen alttari, johon öljyä vuodatetaan, jota kukitetaan, jota nykyään niin runsaasti esiintyvät silmänkääntäjäpapit palvovat, lausuvat julki oraakelilauseita. Niin kauas on jo tultu, että uhrataan atleetti Polydamoksen ja kuumeenasettaja Teaganeksen kuville, ja niinikään Hektorille ja Protesilaokselle. Siitä lähtien kun meitä on karttunut näin monta, ovat väärät valat ja kaikenlaiset jumalattomuudet saaneet ylivallan, ja me joudumme, niinkuin arvata sopii, halveksumisen alaisiksi. Lopetan tähän puheet epäjumalista ja sisäänpujahtaneista. — On olemassa sitäpaitsi nimityksiä käsitteille, joita ei ole tavattavissa meidän keskellämme ja joita ei ylimalkaan voi olla olemassakaan. Minä suvaitsen, oi Zeus, näillekin hullutuksille hieman hymyillä. Sillä missä sinä voit kohdata tuota niin suurta huomiota herättänyttä "hyvettä", missä "luonteita", niissä "kohtaloa" ja missä "onnea" — suuria sanoja, joitten käsitteet kumoavat toisensa ja jotka eivät ole olemassa muualla kuin filosofien litteissä aivoissa, joissa ne ovat syntyneet. Ja kaikissa tapauksissa ymmärtämättömät ihmiset ovat antaneet paukuttaa näitä aivohoureita kalloonsa niin syvälle, ettei meille kukaan ihminen enää uhraa, koska hän tietää, että vaikka hän uhraisi kymmenentuhatta hekatombia, onni ei muuksi muutu, kuin mikä sallittua on ja minkä kohtalon jumalattaret värttinätä väätessänsä päättäneet ovat. Saanen ehkä sinulta kuulla, Zeus, oletko koskaan omin silmin nähnyt Hyvettä, Luonteita tai Kohtaloa. Sillä kuullut olet varmaan sangen usein filosofien väittelyissä näistä, jollet, ole sitten pahkakuuro; he huutelevat kyllin äänekkäästi, jotta heitä kuulla voit. Minulla olisi vielä paljon esille tuotavaa, mutta aika on nyt jo lopettaa, sillä näenhän minä, että puheeni ovat monille vastenmielistä laatua ja että he suitaan suipistavat viheltääkseen, erittäinkin ne, joihin kalikka on sattunut. Lopuksi siis, jos sen sallinet, Zeus, tahdon lukea julistuksen, jonka näistä asioista jo olen laatinut valmiiksi.
Julistus Hyväksi Onneksi!
Kuluvan kuukauden seitsemäntenä päivänä.