Zeus. Kreikkalaisten ylijumala. Momos. Yön poika, hämäräperäinen jumaluusolento, ehkä kuuluva Zeusta ennen hallinneeseen jumalasukuun. Dionysos. Zeun poika, jolle jo hänen nuoruudessaan uskottiin koko maailman herruus. Dionysoksen nimikkokasvi oli viinirypäle, josta syystä häntä myöhemmin palveltiin viininjumalana ja hänen juhliaan vietettiin hurmiotilassa symbaalien, huilujen ja rumpujen raikuessa. Pan. Pukinjalka-jumala (ks. kertomusta Pan ja Syrinks). Ariadne. Kuninkaan tytär Kreetasta. Sankari Teseuksen auttaja Labyrintista punaisen lankansa avulla, myöhemmin hänen puolisonsa, mutta hyljättynä oleileva Naxos-saarella. Attis. Fryygialainen vapahtaja-jumala (ks. edelliseen). Mitras. Persialainen vapahtaja-jumala (ks. edelliseen). Salmoxis (ks. Otteita Homeroksen historia-teoksesta). Apollon. Auringon jumala, myöhemmin runouden, soiton ja ennustamistaidon sädekehän ympäröimä jumala.
Zeus: No heretkää jo, jumalat, vihdoinkin kiristelemästä hampaitanne, nurkissa nuhajamasta, kuiskuttelemasta ja harmittelemasta, että meidän pöydässämme istuu niin monta, jotka eivät tätä kunniaa ansaitse. Koska juuri tämä seikka on ainoa syy tähän kokoonkutsumiseen, niin tuokoon kukin vapaasti ja avoimesti esille, mitä hänellä on sanomista tätä mahdollista väärinkäytöstä vastaan. — Hermes, lausu julki asetuksenmukainen kuulutus.
Hermes: Hei, hei! Hiljaa! Ketä täysikäistä jumalaa, jolla on istunta- ja äänioikeus, haluttaa jotakin virkkaa. Pohdinta koskee muukalaisia ja vieraita.
Momos: Minä, Momos, tahdon puhua, jos sen sallinet, Zeus.
Zeus: Julkinen kuulutus on sen jo sinulle suonut; ei minun lupaani enää kaivata.
Momos: Minä siis lausun: on inhoittavaa, että muutamat meistä eivät tyydy siihen, että heidät on koroitettu ihmisistä jumaliksi, vaan kuvittelevat nuoruuden ylimielisyydessä uuden arvonsa oikeuttavan heitä asettamaan seuralaisensa ja palvelijansa meidän tasollemme. Pyydän siis sinulta, oi Zeus, saada lausua suuni puhtaaksi, minun täytyy se tehdä, koskapa minua kohtaan syntynyt ennakkoluulo on niin yleiseen tunnettu. Jokainen tietää, etten minä anna suistaa suutani enkä jätä kurittamatta, missä kuritusta kaivataan. En tunnusta henkilölle enkä asialle etuoikeutta jäädä ilman ankarinta arvostelua ja lausun ajatukseni julki avoimesti, perääntymättä ja henkilöön katsomatta. Onkin sentähden aivan luonnollista, että useat pitävät minua pahatuulisena ja ilkeämielisenä jumalana ja haukkuvat minua morkkaajaksi. Sanon siis: monet meistä, jotka vain ovat puoliksi kuolemattomia, ovat juljenneet hinata tänne taivaaseen palvelijansa, jopa juomakaverinsakin ja salakähmäisesti kirjoittautua nimiluetteloomme, niin että nämä sisäänlivahtaneet kaikista jakeluista ja uhreista saavat saman verran kuin me muutkin.
Zeus: Elä puhele niin arvoituksilla, Momos; sano sanottavasi julki ja mainitse nimeltä jokainen, jota tarkoitat. Niin kauan kuin sinä noin ylimalkaisesti puhelet, ei tiedä, mitä oikein tarkoitat, ja toinen selittää sanasi niin, toinen näin. Tämä pidättyväisyytesi sointuu huonosti yhteen avomielisyytesi kanssa, jolla niin suuresti ylvästelet.
Momos: Mainiota, Zeus, että sinä itse näin kannustat minua avomielisyyteen. Sinähän esiinnyt kuninkaallisesti ja suurenmoisesti. Tahdonpa siis ruveta nimiä mainitsemaan. Täällä on tuo oivallinen Dionysos, puoleksi ihminen ja äidin puolelta ei edes kreikkalainen, vaan syrofoinikialaisen kauppiaan Kadmoksen tyttärenpoika. Hän on nyt kerta kaikkiaan arvioitu ansaitsemaan kuolemattomuuden, enkä hänen omasta kohdastaan tahdo mitään muistuttaa, en edes hänen naispäähineestään enkä hänen juopotteluistaan enkä horjuvista askeleistaan; sillä minun mielestäni pitäisi kaikkien huomata, miten vieno ja naisellinen hän on, miten hänen aivonsa vipajavat ja miten hän jo aamusta varhain löyhkää väkeville viineille. Olkoon menneeksi, mutta hän on tyrkyttänyt uuden ammattikunnan meille ja on leimannut tuon komean kerhon, joka tuolla häntä ympäröi, Panin, Silenoksen ja satyyrit, etupäässä maalaisrahvasta ja vuohipaimenia, ulkomuodoltaan sekä mielenlaadultaan eläinten ja ihmisten välimuotoja, miltei jumaliksi. Tuo tuolla sarvineen, pukinpartoineen ja pukinsorkkineen on enemmänkin kuin puoleksi pukki; tuo toinen, tuo vanha kaljupää pönkitetyin sieraimin, joka harvoin aasinsa selästä astuu muuten kuin silloin, kun ei enää juopumuksesta pysy satulassa, on syntyjään Lyydiasta; satyyrit taas suippoine korvineen ja pienine sarvineen, jotka pistävät kaljusta kallosta esille kuin pienillä pukeilla, ovat luullakseni fryygialaisia. Todellakin hienoja jumalia, josta saamme häntä kiittää! Ja me ihmettelemme, että meitä ihmiset halveksivat, kun he niin naurettavia jumalien epäsikiöitä meidän keskellämme näkevät. Että hän sitäpaitsi on hankkinut tänne kaksi naikkostakin, henttunsa Ariadnen, jonka seppeleen hän on kiinnittänyt suorastaan tähtitaivaalle, tästä olen mieluimmin vaiti; mutta naurettavinta on sittenkin, että hän on ottanut mukaansa Erigonen koiran pelosta, että ihana immyt olisi kovin katkeroitunut, jollei hän olisi tavannut rakasta sylirakkiansa taivaassa. Jumalat, eikö tämä ole leimattava juopporetkun vallattomuudeksi, jolla hän meistä tekee pilkkaa. Mutta vielä! Minulla on vielä sananen sanottava muutamista muistakin —
Zeus: Mutta ei vain Asklepioksesta eikä Herakleesta! Sillä minä huomaan, minne sinä tähtäät, Momos. Toinen on lääkäri ja on jo niin monen sairaan auttanut jaloilleen, että hän monen muun ansiot voittaa; ja Herakles, minun rakas poikani, on kuolemattomuutensa suurella työllä ja tuskalla ostanut. Siis, heitä kohtaan ei mitään muistutuksia.
Momos: No niinpä sinun mieliksesi vaikenen, vaikka kieltäni syhyy. Jos minun sallitaan, Zeus, sinusta itsestäsi yhtä ja toista panna arvostelun alaiseksi —