Khayam rakasti viinin tuottamaa huumausta! Hän väitti rypäleen avulla saavuttavansa paratiisin. Ja paratiisissa hän unohti maailman surut ja murheet, ja maailmankaikkeuden vaikeat ongelmat jättivät hänet rauhaan. Hänen ilonsa on siis oikeastaan ruusunpunaista murhemieltä. Tartu kiinni hetken iloon, siinä hänen oppinsa, sillä kohta muutut mullaksi.
Seuraavassa muutamia Khayamin runoja:
Synti.
Sinä olet, Jumala, tiellemme tuhat lankeemusta valmistanut. Tahdotko meidät kirota, jos tartumme ansaan, jonka sinä itse olet virittänyt? Jos syntinen olen, olen sitä ainoastaan sinun kauttasi. Sanotko sitä synniksi, jos kohtalo johtaa minut tielle romahduksen, jonka sinä edeltäkäsin olet määrännyt.
Ikuinen arvoitus.
Ei kukaan ole maailman salaisuuden verhoa nostanut. Sielumme silmät ovat pimeyteen peitetyt. Tuskinpa auttaa uneksiminenkaan, joka perin suloista on; maailmanarvoitus jää selitystä vaille hamaan kuolemaan.
Mahdotonta.
Jumala loi intohimot rintaamme. Samalla uhkasi hän: "Jollet intohimojasi hallita mahda, niin suistut helvettiin."
On kuin joku puhuisi: "Käännä nurin täysi pikari, mutta kova rangaistus sinua kohtaa, jos pisarankaan tipautat lattialle."
Perusteltu toivomus.