Olen usein Herraani vastaan rikkonut raskain synnein — kumminkin minua se toivo elähdyttää, että Jumala minulle armollinen olkoon, koskapa minä, hyvin tuntien Hänen uutteran urakkansa, en koskaan ole Häntä vaivannut rukouksillani.
Hiiteen.
Enemmän kuin Persian ja Kiinan valtaistuimet huvittaa minua huilun jalo ääni. Enemmän kuin kullalla koristettu silkkinen puku on minulle pikari täynnä tulista viiniä. Hiiteen, hiiteen kaikki pyhät sädekehät ja kaikki typerät rukousnauhat, jotka kietovat maailman kirottuun tekopyhyyteen, Allahille kiusaksi.
Lempi yli kaiken.
Jos sydämesi syvyydessä lempi asustaa, on yhdentekevää, rukoiletko Allahia vai kerettiläisten jumalaa. Jos nimesi kerran on piirretty lemmen kultaiseen kirjaan, on merkityksetöntä, palkitaanko sinut vai rangaistaan iankaikkisuudessa.
Jumalalle.
Sinun orjasi olen, Jumala, kumminkin murran kahleet, jotka minut sinuun sitovat. Missä on nyt sinun tahtosi, Jumala? Minua se ei hillitse.
Sydämeni, täynnä mustia syntejä, huokailee yön pilkkoisessa pimeydessä.
Missä viipyy sinun valosi, oi Herra, millä muka valaiset pimeydessä?
Jos ainoastaan hurskaat autuuden perivät, niin palkitset vain ansion, muuta et mitään.
Mihin jää minun syntitaakkaani nähden sinun armosi, Herra, ja sinun rakkautesi?