Malla. Kellä? Andréllako?
Tiina (joka on ottanut yhden paidoista nuoralta). Ei, vaan Franckilla, meidän vuokralaisella. Katsokaas rouva, eihän sillä ole muita kuin sulhaspaitoja. Hän taitaa olla mahdottoman rikas.
Malla. No siitä voit, Tiina, olla vakuutettu. Kun eilen olin Helsingissä, niin puhui hänestä paljon minulle se rouva, jonka luona hän lukukausina asuu.
Tiina. Jestandes, tunteeko rouva hänet?
Malla. En, vaan minä etsin hänen nimensä ylioppilasluettelosta ja sitten menin minä sinne kuullakseni hieman, millainen hän tavallisesti on arkioloissaan.
Tiina. No enpä milloinkaan olisi uskonut, että rouva on niin neuvokas. No mitä ne tuosta hirviöstä sanoivat?
Malla. Se, jonka luona hän asui, oli hyvin hieno, vanha neiti ja hän hämmästyi kovin, kun minä ilmoitin, ettei tuolla ollut oikein selvillä täällä (osottaa päätään) sillä neiti ei ollut koskaan hänessä sellaista huomannut!
Tiina (seisoo ja kuuntelee paita kummassakin kädessä). No sepä vasta sokea oli!
Malla. Neiti luuli hänen muuttaneen maalle vain lukujensa takia ja puhui hänestä muutoin vain paljasta hyvää. Hän on äärettömän rikkaan tukkukauppiaan poika Kokkolasta ja lisäksi ainoa lapsi. Hänestä ei ole tarkotus tulla lukumiestä, vaan tutkinnon suoritettuaan ryhtyy isänsä liikkeeseen. Ja 300,000 markkaa on hänellä odotettavana peruja tädiltään.
Tiina. Kuulehan mokomaa! Siinä on paljon rahoja. Ja ajatelkaa, millainen vahinko, ettei hän ole täysijärkinen. Muutoinhan voisimme ottaa hänet vävyksi.