Kurman. Aivan oikein. Siivoamiseksi kutsutaan sitä, kun kaikki huonekalut pannaan nurin narin ja saapaslauta ripustetaan pellinnauhoihin jonkun toverin luona, joka itse ei ole kotona. (Ottaa myssyn Mallan päästä). Tässä talossa ei myöskään ole ketään kotona. (Asettaa myssyn jälleen Mallan päähän, mutta takaperin). Saatpa nähdä, että hän herää. (Astuu pari askelta taaksepäin ja tarkastaa Mallaa). Kas niin! Eipä hullumpaa!
Gerda. Millainen veitikka sinä oletkin!
Malla (herää äkkiä, katsoo unisennäköisenä ympärilleen ja sanoo vihasesti). Miksi siinä seisotte ja katselette minua — ja missä on sukankutimeni? Taivas varjele! Enhän vain lie nukkunut?
Kurman. Nukkunut? Kuinka voit sellaista luulla? Sinä joka et milloinkaan makaa — taikka melkein et milloinkaan.
Gerda. Ja kuinka voisi sitä tehdä, kun ovat sellaiset taloushuolet kuin sinullakin, tätiseni.
Kurman. Ja kun on sellainen sydämen rasvettuminen.
Malla (loukkaantuneena). Sinä tiedät, että minulla on sydämen rasvettumis-vika, eikä tuo ole olleskaan kauniisti tehty, että sinä, Matti, puhut siitä niin kevytmielisellä tavalla.
(Nousee ylös).
Kurman (veitikkamaisesti Gerdalle). Kas niin, nyt sattui taas hänen heikompaan kohtaansa.
Malla. No kuinka sen asian laita oikein on, olenko maannut?